o AJK kotisivu o Ilias
Karkkosi kaupungin väki arkana kuin vasat kauriinTämän siis saa aikaan Akhilleun ilmestyminen sotanäyttämölle. Iliolaiset pakenevat kuin pelokkaat eläimet muurien suojaan. Kaikki muut paitsi Hektor, joka uhmaten jää muurin ulkopuolelle. Se koituu hänen kohtalokseen. Tämä suuri 'valahuttaja varjon' joutuu itse valahutetuksi. Priamos ja Hekate, Hektorin vanhemmat näkevät epätoivoisen tilanteen ja yrittävät saad poikansa suostutelluksi suojaan. Tämä ei kuuntele, vaan seisoo muurin edessä valmiina vastaanottamaan mitä tuleman pitää."Voi mua! Jos nyt muurien taa sekä porttien väistyn,
Hektor siis itsekin aavistaa, että nyt voi käydä huonosti. Mies, joka tähän saakka ei mitään ole pelännyt, seisoo nyt kauhusta jäykkänä tietäen, että nyt on edessä tosi vastustaja. Miettii, miten hänet kohtaisi. "Ei, paremp' iskeä on heti yhteen, kohta jo koittaa,
Käsittää siis kohtalonsa olevan jumalten, tarkemmin ylijumala
Zeun käsissä. Tähän asti on ollut puolella. Nyt on
aavistus siitä, että ei ehkä enää...
Hektorin kinterehill' yhä seurasi nopsa AkhilleusKun Akhilleus lähestyy, Hektorin pinna pettää ja hän säntää kiertämään muuria. Akhilleus perässä. Kolme kertaa kiertävät - ja ikivallat katselevat päältä. Neljännellä kierroksella ylhäällä heitetään arpaa. Hektorin, hevonsuistajan arpa painuu alas 'Hadeen alhoon asti'. Sillä se on selvä koko peli! Jumalat pettävät: Athene ottaa Hektorin asemiehen, veljen Deifobon muodon ja asettuu Hektorin rinnalle, kuiskuttaa tämän korvaan: 'hänet kohdatkaamme jo seisoen horjumatonna!' Siitäkös Hektor saa rohkeutta, joskaan ei tavanomaista uhmakkuutta ja lupaa, jos voittaa, jalomielisesti luovuttaa Akhilleun ruumiin akhaijeille sekä pyytää samaa tältä, jos toisin käy. Säästyisi siis tulemasta koirien ruuaksi, kuten tapa on. Mutta Akhilleuksen viha on leppymätön. Ei mitään vannomisia: saat maksaa kaikki akhaijeille aiheuttamasi kohlut. Ensimmäisen peitsen heittää Akhilleus, ohi viuhuu. Hektor väistää. Siitä Hektor uhmakkaasti:"Harhaan heitit, et tuonutkaan, jumalainen Akhilleus,
Hektorin peitsi osuu Akhilleun uuden hienon kilven keskeen ja singahtaa kauas. Toisen odottaa saavansa Deifobolta, kun vain käden ojentaa, mutta hups! poissa on asemies. Näin jumala hänet pettää. Tajuaa tämän. Vetää esiin valtavan miekan. Akhilleus valitsee peitsen. Solisluun kohdalta peitsi sisään ja ... Jo uhkean niskan puolt' ulos tunkihe tutkain... niskan puolt' ulos tunkihe tutkain. Siinä se oli: yks tärskäys vain. Ihan heti ei henkeään heitä, vaan ennättää pari vuorosanaa Hektor. Vieläkin anoo, että ruumis luovutettaisiin iliolaisille. Akhilleus, tunnettu jäykkäniska, ei tietenkään suostu, koirille vaan, ilman armoa. Kun Hektor tajuaa Akhilleun taipumattomuuden, uhkaa vielä jumalten kostolla. Mutta sitten 'tuli loppu ja kuolema tumma'. Akhaijit ryntäävät paikalle ja kaikki vuorollaan pistävät Hektorian peitsellään. Lopuksi Akhilles sitoo hihnoilla ruumiin laahaamaan maata pitkin sotavaunujen perässä. Hektorin äiti ja isä kaiken tämän näkevät. Puoliso Andromakhe näkee ja pyörtyen kaatuu maahan. Voiko sota tuon julmempaa olla!Nyt menet Hadeen kartanohon sinä, maan ikipeittoon'Josp' en ois syntynyt lainkaan!' Näin toivoo puoliso. Seuraa vielä 'sydäntä vihlova orvon kohtalon kuvaus [Tudeerit 545] havainnollisuudessaan mahtavaa runoutta...' |
PalautettaTamariski[ Tuntemattoman lähettämä linkki kuvaan ]http://www.jalajaroses.com/ruusutam.html |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20021208 (20021208) o
o AJK kotisivu o Ilias