Korpela Asko
19 Askelnopsa Achilleus vihdoin näyttämölle

Homeros: Ilias

Emo tuo tamineet
Kaikk' yhtenä päin hepourhoja Troian
Akhilleus aimona vyöttäytyi asevaskiin
Palautetta
Lähetä palautetta!

Emo tuo tamineet

Ystävänsä paarien ääressä on Akhilleus vielä suremassa, kun äiti tuo Hefaistoksen takomat sotavarusteet. Tästäkin vielä käy selväksi Akhilleun jumalainen syntyperä, kun sanotaan, että "tamineet emo kuoloton laski Achilleun jalkojen ääreen". Kuoloton on vain jumalaista syntyperää oleva. Heti myös havaitsi Achilleus tamineiden laadun, vain kuoloton voi tehdä sellaisia. Heti lupaa vetää ylleen. Saman tien lientyy viha myös Agamemnonia kohtaan. Mielenkiinnolla olen odottanut, miten tämä tapahtuu. No, kaikki tietenkin tuntevat Akhilleun äänen ja ymmärtävät, ettei hän sitä turhaan korota. Joten heti kun se kuuluu, suuret johtajat lähtevät sitä kohti. Joukossa myö Agamemnon. Ja mitä sanookaan Achilleus:

"Siitäpä kummankin etu suuri nyt, Atreun poika,
koitui, sun sekä mun, tytön tyhjän vuoksi kuin yltyi
mieliä-raatelevaan vihan vimmaan kumpikin! Josp' ois
Artemis nuolellaan hänet laivalt' ampunut tuolloin,
Lysnesson tuhopäivänä, kun hänet sain sotasaaliiks!

Näinkö se olikin? Aikansa haudottuaan toteaa tytön tyhjänpäiväiseksi! Mitäpä tuosta sitten enää vihaa pitämään, varsinkin kun vielä saa uudet jumalaisen ylivertaiset sotatgamineet. Agamemnonhan oli luvannut jos jotakin hyvityslahjaksi. No, kyllähän ne kelpaisivat, jos Agamemnon välttämättä haluaa antaa, mutta ilmankin lähdetään. Ja lähdetäänkin ihan heti. Nyt tarvitaan jäitä hattuun. Odysseus hillitsee Akhilleuta: nyt on jo pimeä, mennään vasta huomenna. Uhrikin olisi toimitettava. Ei nyt, on Akhilleun mieli.

"Ei ole ruokaa mun sitä ennen eik' ole juomaa
ottava suuni, kun surman sai sotakumppani armas;
Siksipä mieless' ei nyt mull' ole moiset,
surma ja hurme on vain sekä kuolevien korahdukset."

Onpa sotaintoa kertynyt vapaaehtoisella jäähypenkillä!

Kaikk' yhtenä päin hepourhoja Troian

Odysseus on kuitenkin tiukkana ja Agamemnon myös. Luvatut lunnaat tuodaan ja määrä ja kunto todetaan, karju uhrataan, ilta-ateri syödään. Ei sitä nyt niin vain seisovilta jaloilta sotaan lähdetä. Mutta Achilleus vain vieläkin murehtii ystävänsä menetystä. Ruoka ei kelpaa, itkeä pitää. Athene, sodan jumalatar antaa ambrosian ja nektarin voimaa sotasankarin rintaan, ettei nälkään nääntyisi. Nyt tulvivat akhaijit laivoiltaan, siis Troiaa päin! Zeus väläyttelee ilmojaan Olympokselta - fanfaariksi kai.

Akhilleus aimona vyöttäytyi asevaskiin

Varusteet niskaan ja liikkeelle. Ettei vain jää Patroklos kostamatta! Mennään mennään, mutta mennessä kuullaan synkkä ennustus:

"Vauriotonna me taas sinut tuomme nyt, tuima Akhilleus;
vaan liki tullut on sun tuhopäiväsi; meit' älä syytä,
syynäpä on jumal' ylhä ja ankara kohtalon arpa.
... mut on kohtalo säännyt,
ett' ikivalta ja maineen mies sinut sortavat surmaan."

Meillä ei muuta mahdollisuutta kuin lukea eteenpäin ja odottaa. Mutta Akhilleus ei jäänyt odottamaan, vaan:
------- ... Mutta en ennen
herkeä kuin väki Troian saa tuta kättäni kyllin."
Virkki ja kiihtäen huusi, ja karkasi päin orot uljaat.

Palautetta

Lähetä palautetta!