18 Achilleun kilpi
Taisteltiin kuin palavan tulen loimotusHeti unkarinkielisen Iliaan avattuani huomaan selvän eron,kaksikin, käännöksessä: unkarilaisessa luvun otsikko on se minä tähän olen otsikoksi kirjoittanut. Suomeksihan se on Aseiden taonta. Kyllä kypärä ja tinakiskot, säärien varjeetkin mainitaan, mutta vain mainitaan, kilven maisemia sen sijaan kuvaillaan sivukaupalla ja siinä mielessä unkarilainen otsikko on oikeutettu. Mikä mahtaa olla alkuperäinen? Toinen ero on ensimmäinen säe.Suomeksi: "Noin nyt ottelo riehui kuin tuhovalkea tuima"
Mielestäni taas Manninen vetää pisteet kotiin. Unkarilainen kuulostaa arkipäiväiseltä Mannisen ylvääseen sanataiteeseen verrattuna. Tieto Patrokloksen kuolemasta saavuttaa nyt Akhilleun. Tämä on nyt se hiekanjyvä, joka kamelin selän murtaa, liipaisin joka laukaisee tapahtumissa uuden käänteen. Arvata sopii, että Akhilleun saama tieto Patrokloksen kuolemasta panee liikkeelle sellaiset voimat, jotka muovaavat koko lopputarinan tapahtumat. Odotan kiinnostuksella, miten ja millaisen käänteen tekee kaiken ratkaiseva Zeus. Sillä ei kai tästä enää voi tulla mitään nahkapäätöstä tai jollakin tavoin nykeröä loppua akhaijeille, kun kerran eepoksessa vielä toinen osa on. Onhan ainakin laivojen päästävä irtautumaan ja ainakin osan miehistöstä on päästävä mukaan. Ei tosin hyvää enteile Akhilleulle hänen äitinsä ennustus: "Koht' olet, lapseni, kuoleva siis, sanas ilmi sen lausuu;
Tämän äiti lausuu, kun Akhilleus ilmoittaa aikovansa
kostaa Patroklon kuoleman ja surmaavansa Hektorin.
Nousi Achilleus, suosima Zeun ...Kun sitten vielä Iris, jumalien sanansaattaja tuo terveiset Hereltä ja kehottaa Akhilleuta lähtemään taisteluun, ei tällä ole enää vaihtoehtoja. Taistoon, taistoon.... Ensimmäiseksi hän ilmoittaa tulostaan huutamalla kolme kertaa yli kaivannon [unkariksi 'sancnál' - mäeltä; kaivannosta ei puhuta mitään, 228]. Jo siitä aiheutuu iliolaisten leirissä niin raju sekasorto, että tusinan verran urhoja menettää henkensä vaunujen ruhjomina ja keihäiden lävistäminä. - Jo on karjaisulla tehoa! Siinä rytäkässä akhaijit saivatkin jo erään pääasioista hoidetuksi: Patrokleen ruumiin omiin hoteisiinsa.Hektor jättää viisaan neuvon sikseenAkhilleun ilmestyminen näyttämölle aiheutti strategiapalaverin iliolaisten leirissä. Pulydamas oli hyvin perillä myöhempien Rooman keisareiden suuhun pannusta viisaudesta "Divide et impera!". Totesi, että niin kauan kuin Akhilleus ja Agamemnon olivat eri leireissä, akhaijeja oli helpompi ahdistaa, mutta nyt asia on toinen. Nyt ei auta jäädä kedolle yöksi. Voi Akhilleus vaikka yöllä hyökätä ja "riistää hirveä meilt' uros uhkaa puolisot armaat" [265]. Vaikka Akhilleuta kiinnostaakin vain Helene, niin siinä voivat muutkin olla mukana ja siksi voidaan puhua monikossa. Eikä tämä ole vain runomitan vaatima monikko, vaan on ehkä myös alkutekstissä, ainakin on unkarilaisessa.Mutta tästäkö neuvosta Hektor mitään välittää? Ei, ylpeys ei sitä salli, että kaupunkiin yöksi sullouduttaisiin. Niinpä pitää kiihotuspuheen ja saa kaikki puoltamaan omaa näkemystään: kentälle jäädään, vartiointia ja valppautta vain tehostetaan. Akhaijien leirissä vallitsi itku ja valitus, yön kaiken surmaa Patroklon surivat vaikertain, valitellen. Alkoi purskahtain valituksen Peleun poika [Akhilleus],
Patroklon ruumis pestään. Olympoksellakin huomataan tapahtumien uusi käänne. Zeus arvelee harmistuneena, että taitavat olla Heren poikia kaikki akhaijit, kun noin heistä huolehtii. Here raivostuu syntyperänsä puolesta. Hänkö olisi mennyt ihmisiä synnyttämään? Eikö hän jumalaisena yhtä hyvin voi kylvää mielensä mukaan kuolemaa iliolaisten joukkoon? Thetis, Akhilleun äiti, rientää tällä välin Hefaiston luo aikeenaan näin auttaa poikaansa sen minkä voi. Seppä Hefaistos saa takoa pojalle uudet varjeet. Thetis oli aikoinaan pelastanut Hefaiston hengen, nyt hän voisi odottaa vastapalvelusta. ... ja suunnaton nous sysipeikkoEikä pety Thetis. Hänet otetaan vastaan seppälässä suurella kunnioituksella. Ei ole vanha asia unohtunut. Hefaistos pyytää puolisoaan kestitsemään Thetistä ja panemaan parasta pöytään sillä aikaa kun hän korjaa työkalut talteen. Thetis kertoo kaikki murheensa, viimeisimpänä sen että Akhilleus on menettänyt ystävänsä mukana sotisopansa iliolaisille. Eikö Hefaistos voisi tehdä uusia? Mikään ei olisi Hefaistolle mieluisampaa. Hän takoisi asevarjeet, joita ihmiset tulevat ihastelemaan. Näin sanoo ja häipyy pahajaansa. Tässä on mielestäni selvä yhtymäkohta seppo Ilmariseen Kalevalassa. Hefaiston taidoista on Kalevalan laulumailla kuultu ja niistä lauletaan nyt sormet sormien lomassa suuren Eljaksen kautta meille jälkipolville monessa kohdassa, ei vain sotisovan vaan monen muunkin asian takomisesta.Tuosta hän ensin nyt teki vankan, valtavan kilvenKilpi taotaan, ja niin taidokkaasti että ei ole ennen nähty. Sen pintaan tulee kuvia maasta, taivaasta tähtineen, kaksi kaupunkia, ilmeisesti Troian ja Ateenan, vaikkei nimiä mainitakaan. Taistelut kuvataan, häät, elonleikkuu, viininkorjuun, karjalaumat, kaiken ympärille vihdoin Okeanon 'ikivirran ouruavaisen' kuten Manninen sanoo. Me tietenkään emme virtana Okeanonia näe vaan valtamerenä. Unkarilaisesta tekstistä ei synny virran mielikuvaa, vaikka kylläkin tulvan. Kilven lisäksi taotaan raskas kypärä ja säärisuojukset, suomeksi 'sitkeästä', unkariksi 'pehmeästä' [puha] tinasta. Nämä varjeet [Mannisen sanoja varmaan tämäkin] Thetis nyt haukkana kiidättää Olympokselta alas tasamaalle.
|
||
PalautettaPekka Pihlanto: Voittaja vie naiset
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20021111 (20021110) o 
o AJK kotisivu o Ilias