14 Sekskursio sodan melskeistä naisen tuoksuun
Viiniä juodessaan nuo huudot huomasi NestorSinisten, akhaijien, leirissä ollaan jonkinlaisella haavojenhoitelutauolla, kun kiinnitetään huomio valtavaan meteliin laivojen luona. Mitä on tekeillä? Ei, kyllä siellä edelleen Ilionin sotahurjat peittoavat akhaijeja sen kuin kerkiävät. "Urhot urhoja tappain taisteli, kalskuen soi lujat vasket". Hepourho Gerenian Nestorkin alkaa menettää toivoaan. Ei ole meistä enää otteluun. Agamemnon, ylipäällikkö, on taaskin kotiinlähdön kannalla, ehkä yön turvin onnistuisi. Mutta, vastasi kulmia kurtistain monineuvo Odysseus: "Atreun poika, mi nyt sana kirposi kielesi päältä? ... emme me, joill' osa säätämä Zeun on nuorest' alkaen ain' ihan vanhuuteen sodan tuiman ankara askare, kunnes on kaattu jok' ainoa meistä." Näin sotahulluja ne ovat, kehdosta hautaan, viimeiseen mieheen. Tästäkö lie Ateenalaisten lauluun ideaa ja sanoja ammennettu? Vaikka tällaistahan tämä tihkuu sotaintoa jokainen rivi.Lisää neuvonpitoa. Oineus, nuori mies, syntyperällään perustelee viisauttaan ja ehdottaa, että jatketaan. "Hätä käskevi käymään; ampuman kantoa kauemmas" asetumme ja toinen toisia rohkaisemme. Sitten seuraa niin kova huuto, "niinkuin yhdeksän, jopa kymmenen ois tuhatkuntaa urhoa karjaissut..." Eivät siis turhaan ehkä karjahtele nämä nykyiset lihaskimput voimamiehet, kuulantyöntäjät ja muut. Huudosta saa ehkä voimaa! Ehkä viimeisen silauksen, kun on ensin kunnolla syönyt kaurapuuroa. Tässä taitaisi olla vielä käyttämätön resurssi minullekin. Kuulantyöntöä tässä on tullut harrastetuksi koko kesän ja jatkuu se vieläkin... Luenpa taas huvikseni Iliasta myös unkariksi. Huomio kiintyy outoon sanaan laivayhteydessä: jópadu. Säenumeroinnin perusteella on tosi helppo löytää sama rivi suomennoksesta. tämä on säkeessä 98. Suomennoksessa sanotaan: 'laivat teljokkaat'. Sanakirjasta löytyy sittenkin ennestäänkin tuttu sana 'pad' - penkki, jópadu siis 'hyväpenkkiset'. Yhtä pitävät. Ehkäpä lemmen armauteen kera ois halu hälläHere 'ylhän' Olympon laelta katseli tätä touhua mielihyvällä. Edes yrittävät nämä hänen urheat suojattinsa. Heitä on nyt autettava. Zeus, aigiinkantaja (?), on nyt saatava pois pelistä keinolla millä hyvänsä. "Viisaimmaksipa mielessään hän päätteli vihdoin sinne jo kiiruhtaa, korut, kauneet pääll' ihanimmat, ehkäpä lemmen armauteen kera ois halu hällä uinahtaa..." Tuumasta toimeen. Parhaat päälle ja sulotuoksut iholle. Afroditelta vielä lemmen voimaa. Here saa ihmeellisen vyön, johon "kätkettyinäpä kaikk' oli hurmauskeinot, siin' oli lempi ja siin' ikävöinti ja mairitus hellä, kiehtova tuo, joka voi älyn viisaimmankin viedä." Unen, kuoleman veljen(!), apuunkin turvautuu.Näillä paikkeilla (säe 222) kiintyy huomio sanaan 'tehénszemü Héra'. Mitenkähän tuo olisi suomennettu? 'Here valtiatar vakasilmä', siis tehénszemü - vakasilmä. Aika hyvä pari tämäkin: 'tehén' [ääntäminen 'täheen'; unkarissa paino aina ensimmäisellä tavulla, pitkä vokaali merkitään terävällä painomerkillä] nauta, siis naudansilmäinen. Eikö lehmän silmät olekin vähän raukeat, vakaat? Tässäpä myös somasti epävarma suomen sana saa merkityksen unkarin kautta: parmas? unkarissa 'keble' - rinta. Ja mikä onkaan 'aigiinkantaja' (252)? Siihen ei unkarinnos tuo minkäänlaista valaistusta. Sana puuttuu kokonaan, siis ehkä Mannisen luoma attribuutti! Tässä mainitaan myös kolme maantieteellistä paikkaa: Pieria, Emathia, Thrakia, unkarilaisessa on ainoastaan Kos! Tarkoittaisiko Pieria tai Emathia ehkä Kosin saarta? Enpä saa selvää Muinais-Kreikan kartastamme. Here valtiatar heti virkkoi viekkahin aikeinKovat pehmeät keinot tehoavat heti Zeuhun, kuinkas muuten! Here on lähtevinään matkalle, kauas Okeanonin linnaan. Zeus ehdottaa, että Here tekisi matkan toiste. "Tullos, kanssani käy levon nautintaan sekä lemmen! Vakuuttaa niin kovan lemmen palon syttyneen, ettei ennen ole kokenut. Niin Here onnistuu johdattelemaan Zeun poikansa Hefaiston laatimaan turvahuoneeseen, jonka ovea kukaan muu kuolotonkaan ei saa auki. "Allapa yrttejä maan pyhä parmas nuoria nosti, lootos kastehinen, hyasintti ja sahrami lauha versoi sankeanaan, kohotellen maast' ylös heitä. Niille he heittäytyi sekä verhokseen veti pilven kauniin, kultaisen; alas tiukkui helmivä kaste." - Johan on vihdoin sodan melskeelle ja tappamiselle vastapaino!Minkähän tuo muuten tekisi säväyksen vaimoon, jos
häntä ylistääkseen esittäisi noin komean listan
kuin Zeus tässä, aikaisempia rakastettuja, jotka kuitenkaan eivät
olisi mitään emäntään verrattuina? Vastaisikohan
tuo jarrua vai kaasua autonajossa? - Arvaisikohan kokeilla?
Niin somerikkoon myös äkin sortui valtava HektorUni vie viestin Zeun puuhista Poseidonille, joka tukee akhaijeja. Hän lisää huutaen höyryä akhaijien mieliin: "Antaisimmeko taas me, akhaijit, Hektorin voittaa, jotta hän laivat valloittais sekä sais ison maineen?" Hektor, jonka taistelumenestys tähän saakka on ollut uskomaton, johtaa omat joukkonsa hirmuiseen taisteluun. Hektor heittää keihään Aiasta kohti. Mutta kuinka käykään. Ei tuota toivottua tuhoa, vaan kilpeen osuu. Tästäkö sotaonni kääntyy? Telamonin aaluva (Aias) aimo tempaa kiven laivapönkiä tukemaan tuoduista ja paiskaa vihollista kohti. Hektor sortuu samassa somerikkoon. Häneen on osunut. Sotatoverit kiireesti vetävät sankarin syrjään, heittävät vettä kasvoille ja siitä tulee sankari tajuihinsa, vaikka veri valuu suusta. Vaipuu uudelleen tantereeseen.Tästäkö akhaijit uutta intoa saavat. Miestä kaatuu. Erityisesti Aias, kärkevin peitsin, riehuu. Ja niin luetellaan varmaan parikymmentä nimeä viimeisten puolensadan säkeen sisällä. Siinä on sinistä ja punaista, Aias, Oileun poika, kuitenkin päällimmäisenä riehuu. - Mutta Zeus ja Here uinuvat yrttivuoteella raukeina lemmen kisailuista...
|
||
PalautettaPiroska Szondy: Finn-magyar Ilias
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20021015 (20021013) o 
o AJK kotisivu o Ilias
.jpg){kind=link}