Korpela Asko 
04 Merkillistä sanontaa

Homeros: Ilias
Tämä kirja näyttää tulevan luetuksi kolmeen tai neljään kertaan. Muuten ei tekstistä selviä, eikä oikein sittenkään. Tämä ei kuitenkaan vielä täytä 50 vuoden takaisen voimistelunopettajani, silloisen kapteeni Veikko Salon 'oppimisdirektiiviä': kymmenen kertaa luki ja heti ymmärsi. Olen taipuvainen pitämään tätä kouluaikani arvokkaimpana yksittäisenä eväänä elämän varrelle. Kolme, neljä kertaa jää siis vaille direktiivin mukaisesta. Toisaalta jään ihmettelemään miten minun pitäisi suhtautua tähän Luetut kirjat tilastossani. Tavallisesti luen kirjan kerran ja merkitsen sivumäärän tilastooni, jonka on lopulta tarkoitus kertoa montako sivua olen vuodesta 1965 lähtien (vuosittain) lukenut. Pitäisikö siis Ilias merkitä kolmeen tai neljään kertaan? Enpä taida tehdä, vaikka kun luen esim Seitsemän veljestä suomeksi ja jollakin muulla kielellä rinnakkain, ilman muuta merkitsen molemmat. 

Ihmeellistä kieltä 

Teksti on täynnä aivan merkillistä sanontaa. Mikä osuus siitä menee alkuperäisen, mikä suomennoksen (Otto Mannisen) tiliin? Mikä osa merkillisyyksistä voidaan lukea (käännöksen) ajankohdan tiliin? Näitä joutuu miettimään. Luen harvoin käännöksiä ilman alkuperäistä tekstiä ja aika tavalla kaivelee, etten lainkaan pysty alkupeeräiseen tekstiin pureutumaan. Tytär Salla vakuuttaa ryhtyvänsä vielä leikkiin ja keskittyvänsä nimenomaan suomenkielisen ja alkukielisen tekstin vertailuun. On suorittanut laajan muinaiskreikan kurssin teologian opintojensa yhteydessä. Ihmettelen, mitä hän tästä voi saada irti! 

Kielen merkillisyydet askarruttavat sen verran, että olen aloittanut jo aikaisemmissakin teoksissa harrastamani sanaston kokoamisen. Muun sanaston lisäksi teen listaa henkilöistä, jumalista, paikoista. Sanaston osalta tässä on vähän samaa kuin Volter Kilven teoksissa: yhteyteen satutettuja, varta vasten keksittyjä sanoja ja sanaliittoja. Aika monesta sellaisesta kyllä ymmärtää, mitä tarkoitetaan, vaikka ensimmäisen kerran sanan näkee (eikä luultavasti enää koskaan uudelleen). Esimerkkejä olkoot: rajurientoinen [säe 66], sotarinta, hepourho [80], varusääri [80], jousjalo [206], uveuljas [232]. 

Sitten on sanoja, joiden meerkitysä en todellakaan ymmärrä. Sellaisista esimerkkejä: aaluva [228], kaune [145]

Nimien attribuutit 

Mielenkiintoinen piirre on nimien attribuutit. Voisin kuvitella, että niillä on kaksi, jopa kolme tehtävää: (1) kuvata asianomaista jumalaa, henkilöä tai paikkaa, (2) ne tuntuvat kuuluvan ikäänkuin runomittaan, ainakin ne hyvin siihen sopivat, (3) nimen kanssa hyvin yhteen sointuvat attribuutit auttavat muistamaan tekstin kulkua. Muistaakseni tätä viimeistä ominaisuutta on mainittu myös Kalevalassa. Kun runous kulkee suusta suuhun, on muistaminen tärkeätä. Kirjoitettu teksti on ja pysyy ja siihen voidaan palata, vaikkei muistettaisi enää yksityiskohtia. Esimerkkejä tarkoittamistani attribuuteista: Zeus pilviennostaja, Apollo jalojousi, Odysseus monineuvo, Idomeneo sotimieli, Asopos heinäranta. 

Näitä on niin paljon, että tässä esitetyt ja luetteloon laittamani ovat vain mitättömän vähäinen näyte koko tulvasta, jonka Tapio jo heti ensimmäisessä laulussa toteaa 'tyrmääväksi'. Hän luetteleekin pitkän listan epiteettejä.

Mitähän muut ovat kirjoittaneet? 

Tänään on 'Meidän mökin lasten kesäsiirtola' lopettanut toimintansa ja ipanat matkustaneet kotikaupunkiinsa. Niin paljon ovat mummia ja vaaria työllistäneet, etten ole ennättänyt muiden lukupiiriläisten palautteeseen perehtyä, vaikka juuri siten yleensä saa ahaa-elämyksiä, kun joku muu on ymmärtänyt ja huomannut asioita, joita itse en ole ymmärtänyt tai joihin en ole kiinnittänyt huomiota. Joko nyt sitten ennättäisin muidenkin kommentteja tutkia? On tosin kaikenlaisia tehtäviä yhä vain, mm 50 vuoden takaisen koululuokan organisoiminen ensimmäiseen [toiseen] luokkakokoukseensa! [Koulu täyttää vuosia ja sai Väestörekisterikeskuksesta osoitteet] 

En nyt tässä sen kummemmin sotatapahtumia ryhdykään kommentoimaan, ehkä sitten taas toiste.

 

Palautetta 

Pirkko: Aaluvan arvoitus

Pirkko: 

"Sitten on sanoja, joiden meerkitysä en todellakaan ymmärrä. Sellaisista esimerkkejä: aaluva"

Pitempään lukiessa aaluvan ymmärtää väkisinkin pojan synonyymiksi. Taannoin netissä osui silmiini jonkun kielimiehen (Jorma Koivulehto?)artikkeli, jossa hän toteaa aaluvan vanhaksi lainasanaksi, jonka kirjaimellinen merkitys on 'lisäverso'. - Sana, joka itseäni tällä hetkellä vaivaa, on saalas. Sukunimenä ennalta tuttu, mutta mikä on 8.laulussa mainittu salokauriin saalas???


 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Asko Korpela 20020829 (20020805) o o AJK kotisivu o Ilias