|
Pavlovskin kaltaisessa pienessä, suljetussa yhteisössä huhut kulkevat tuulen nopeudella. Niinpä Nastasjan luona tapahtunut on pian kaikkien huulilla ja kuten juoruilla on tapana, tarinaa korista kunkin kertojan oma näkemys. Jepantsinien juhlissa tapahtunut ruhtinaan sairauskohtaus ja maljakon särkyminen muuttuu kerrtottaessa ja kerrattaessa ruhtinaan suunnitelmallisen loukkaavaksi käytökseksi ja Aglajan hylkääminen nihilismin julistukseksi. Mikään ei lukijan näkökulmasta tuntuisi vähemmän sopivan ruhtinaan käytökseen ja ajattelutapaan. Päinvastoin, ruhtinas on kuin ajopuu, joka outojen ja rajujen tapahtumien pyörteissä yrittää ymmärtää, mitä on tapahtunut.
Jepantsinit ovat sanoneet ystävyytensä irti ja muuttaneet pois Pavlovskista Nastasjan sitä ennen murskattua Gavrilan toiveet saada astua ruhtinaan tilalle. Muutkin tuttavat ovat kohdelleet ruhtinasta kylmästi, jopa Vera Lebedeva, Kolja, Keller ja itse Lebedev. Suuttumusta ehkä hiukan lievensi se, että Lebedeviä ja Kelleriä on pyydetty hoitamaan häävalmisteluja.
Jevgeni Pavlovits on ainoa, joka ei ole osoittanut närkästystä ruhtinaan menettelystä. Hän saapuu ruhtinaan luokse Jepantsinien muuttoa seuraavana päivänä kertoen perheen muutosta ja suunnitelmista matkustaa ulkomaille.
Vasta Jevgeni Pavlovits selittää ruhtinaalle, mitä on tapahtunut: Aglaja ei halunnut jakaa ruhtinasta toisen naisen kanssa ja ruhtinas olikin hylännyt Aglajan ehdottoman rakkauden. Näin Aglajan kokemattomuus on synnyttänyt tilanteen, josta ruhtinas oman kokemattomuutensa vuoksi ei ole löytänyt ulospääsyä. Jevgeni selostaa tarkkanäköistä psykologista oivallusta osoittaen, mitä on tapahtunut ja miksi. Kun hän kysyy, kuinka ruhtinas saattoi sallia Nastasjan väliintulon, ruhtinas sanoo, ettei hän antanut, hän ei vielä tänäkään päivänä käsitä, mitä Nastasjan luona tuona kohtalokkaana iltana tapahtui. Se käy ilmi, ettei ruhtinas ole voinut kestää Nastasjan kasvoja!
Ruhtinas haluaa selittää kaiken Aglajalle, hän haluaa rakastaa sekä Nastasjaa että Aglajaa, ja lopulta Jevgeni tulee siihen tulokseen, ettei ruhtinas ole rakastanut heistä kumpaakaan. Ruhtinas on kuitenkin pakkomielteen vallassa, hänen on välttämättä tavattava Aglaja, hänen on lähdettävä Kolminoon, jonne Jepantsinit ovat muuttaneet ja hänen on lähdettävä heti. Jevgeni Pavlovits estelee ja kieltää ruhtinasta edes kirjoittamasta Aglajalle. Vakuuttuneena siitä, ettei ruhtinas ole oikein järjissään hän lähtee ruhtinaan luota pohdiskellen:”Idioottiraukka, miten hänelle nyt käy?”
|