|
Ruhtinas kuulee mainittavan suojelijansa, Andrejevits Pavlistsevin nimen. Juhlan isäntänä Ivan Fjodorovits on huomannut ruhtinaan istuvan yksikseen ja huomaa nyt mahdollisuuden vetää hänet mukaan yleiseen keskusteluun:”Etkö sinä etsinyt Pavlistsevin sukulaisia?” Vieraat keskustelevat ruhtinaan suojelijasta ja lopulta päätyvät epäilemään tämän kääntyneen katoliseksi. Tätä väitettä ei ruhtinas voi vaieten sivuuttaa:”Pavlistsevilla oli kirkas äly ja hän oli kristitty, tosikristitty, kuinka hän olisi voinut omaksua epäkristillisen uskon?”
Ruhtinaan innoitus purkautuu nyt siis kuitenkin Aglajan ennakolta kieltämällä tavalla, valtaisaan, kiihkeään monologiin uskonnosta ja isänmaasta. Ivan Fjodorovits on yrittänyt jo useita kertoja keskeyttää ruhtinaan siinä onnistumatta, mutta ruhtinaan puhetulva keskeytyy, kun hän on hiljalleen siirtynyt istumaan lähemmäksi kallisarvoista maljakkoa, ja huiskaisee sen nyt innoissaan lattialle. Aglajan ennustus toteutuu siis tämänkin suhteen.
Yllättävää kyllä, välikohtaus otetaan vastaan hyväntuulisesti, Lizaveta Prokofjevnakin toteaa vain, että tuleehan loppu ihmisellekin, miksei sitten saviruukulle.
Helpottunut ruhtinas alkaa kehua läsnäolevia ja puhkeaa jälleen puhumaan, nyt hyvin avomielisesti ja yhä kiihkeämmin, toivoen, ettei aatelissääty häviäisi saamatta mitään aikaan: ”Kulkekaamme kärjessä, niin meistä tulee johtajia. Ruvetkaamme palvelijoiksi tullaksemme ylimmiksi. Minä tiedän, ettei puhuminen auta:parempi on näyttää esimerkkiä...minä jo aloitin..” Lizeveta aavistaa mitä on tulossa, samoinAglaja, joka juoksee ottamaan vastaan, kun ruhtinas saa kohtauksen ja suistuu jaloiltaan.
Ymmärrettävästi ei kutsujen tunnelma tämän jälkeen pääse nousemaan, vaan vieraat alkavat pikkuhiljaa tehdä lähtöä ja puolen tunnin kuluttua kaikki ovatkin poissa.
Juhlien jälkipuinnissa kenraali Jepantsinin suojelija, joka olisi ollut kiinnostunut ruhtinaan suhteesta Nastasjaan, oli nyt ymmärrettävästi tyytymätön illan ”saaliiseen”, Nastasjaan ei päästy lainkaan. Belokonskajan arvio oli, että ruhtinaassa on sekä hyvää että huonoa, mutta enemmän huonoa! Lizaveta on päättänyt, että ruhtinaasta ei tule Aglajan puolisoa, mutta kunAglaja vastaa sisrilleen, ettei hän ole koskaan antanut ruhtinaalle sanaansa eikä eläissään ole pitänyt häntä sulhasenaan, tulistuu Lizaveta Prokofjevna:”..mutta sinulta minä en odottanut tuollaisia sanoja,...Mieluummin minä ajaisin kaikki nuo eiliset vieraat pois ja jättäisin hänet meille, sellainen ihminen hän on...”, toki myöntäen, että ruhtinas on mahdoton sulhaseksi.
|