|
Jepantsinin perheen naisilla on monenlaisia epäilyksiä juhlien ja erityisesti ruhtinaan käytöksen suhteen. Aglaja ihmettelee, miksi pitää tuppautua seurapiireihin, kun perhe on mitä suurimmassa määrin keskinkertainen. Ruhtinas saa moitteita käyttämästään raisusta sananvalinnasta ja lopulta arvelee, että parasta lienee, jos hän ilmoittautuu sairaaksi juhlapäivänä. Tätä Aglaja ei tienkään hyväksy.
Kaiken mielenkuohun jälkeen ei liene ihme, että ruhtinas makaa seuraavan yön kuumeessa.
Aamukaan ei ala kaikkein parhaiten, sillä paikalle ilmestyy Lebedev. Tämä tulee tyynnyttämään tuntojaan saatuaan henkisen korvapuustin Lizaveta Prokofjevnalta. Lebedevin sekavasta kertomuksesta ruhtinas lopulta käsittää, että Lebedev oli varastanut Veralta Aglajan kirjoittaman kirjeen, joka oli tarkoitettu Ganjalle.
Varovasti Lebedev ehdottelee, että kirje olisi ensin avattava ja luettava ja vasta sen jälkeen toimitettava oikealle vastaanottajalleen. Ruhtinas ottaa tehtäväkseen kirjeen perille toimittamisen, mutta viime hetkellä hänet valtaa arkuus ja hän antaakin kirjeen Koljan vietäväksi. Saamme nyt tietää, että kyseessä on sama kirje, jota Ganja aikaisemmassa luvussa niin voitonriemuisesti esitteli sisarelleen.
Kenraali Ivolgin on halvauskohtauksensa jälkeen saatu elpymään ja viety Ptitsynin taloon. Siellä hänen vaimonsa Nina Aleksandrovna paneutuu potilaan hoitoon. Ruhtinas istuu lähes koko päivän Nina Aleksandrovnan seurassa ja ruhtinaan lähdettyä potilasta tulee katsomaan Lebedev, joka nukuttuaan pois humalansa on nyt aivan lohduton ystävänsä sairasvuoteen äärellä ja syyttää itseään kenraalin sairastumisesta. Sairasvuoteelle päättyi siis kenraalin taistelu moraalista rappiotaan vastaan.
Tieto kenraali Ivolginin sairastumisesta on kiirinyt Jepantsinien juhlasaliin, jossa ruhtinas saa tehdä Lizavetalle selkoa potilaan tämän hetkisestä tilasta. Aglajan sisarten arvion mukaan ruhtinaan sisääntulo tapahtui arvokkaasti, liikoja eleitä välttäen, hän oli erinomaisesti pukeutunut ja teki kaikkiin miellyttävän vaikutuksen.
Jos ruhtinas teki miellyttävän vaikutuksen, niin tilaisuuden vaikutus ruhtinaaseen oli vieläkin voimakkaampi, hänestä tilaisuus oli suorastaan tenhoava.
Vieraat esitellään lukijalle: joukossa on kenraali, Ivan Fjodorovitsin lähin esimies, joka suhtautuu suorastaan vihamielisesti urotekoihin, kirjailija, joka on niin hyvätapainen, että hänet voidaan kutsua hienoonkin seuraan, rouva, joka ei tiedä kirjallisuudesta juuri mitään, mutta jossa halu suojella kirjailijoita on kehittynyt samanlaiseksi maniaksi kuin halu pukeutua upeasti. Vieraiden joukossa on myös valloittava ruhtinas N.
Meidän ruhtinaamme on lumoutunut seurueen eleganssista ja kohteliaisuuden hienostuneisuudesta, hän istuu hiljaa ja seuraa keskustelua. Aglaja tarkkailee häntä ja vaikuttaa tyytyväiseltä, Lizaveta Prokofjevnakin vaikuttaa tyytyväiseltä, mutta samalla huolestuneelta. Ruhtinaan valtaa ääretön onni ja hänessä kasvaa jotakin innoituksen kaltaista, innoituksen, joka on valmis purkautumaan tilaisuuden tullen.
|