|
Välillä kirjailija syöksyy ihmis- ja yhteiskuntaa koskeviin pohdintoihin ja niin nytkin. Hän pohtii kirjailijan valintoja, millaisia henkilöitä kirjailija teoksissaan kuvaa. Hänen näkemyksensä on, että vaikka kirjailija luulee kuvaavansa tyyppejä, näiden tyypillisyys on kuin vedellä laimennettua. Tästä päädytäänkin miettimään, mikä on ns tavallisen ihmisen osuus kerronnassa. Tavallisia ihmisiäkin on ainakin kahta lajia, vähemmän älykkäät ja aika lailla älykkäät. Meille kerrotaan, että näiden tavallisten ihmisten joukkoon kuuluvat kirjamme henkilöistä Varvara Ardalionova, hänen miehensä Ptitsyn ja hänen Ganja-veljensä.
Ottamatta suuremmin kantaa kirjailijan esittämään jaotteluun tulee mieleen, onko tämä loputon pyrkimys omaperäisyyteen laajemminkin Venäjän kansan luontaispiirre, onko pyrkimys omaperäisyyteen syy siihen, että venäläisten on tavattoman vaikeaa alistua ohjeisiin tai määräyksiin. Tästä taas johtuu pohtimaan suomalaisen mielen laatua. Meidän toisella puolellamme asuvat ruotsalaiset, joiden näkyvä pyrkimys on luoda yhä uusia sääntöjä ja vieläpä tunnontarkasti noudattaa niitä ja toisella puolella asuvat venäläiset, jotka eivät näytä tunnustavan mitään muuta sääntöä kuin henkilökohtaisella tasolla järkkymättömän vieraanvaraisuuden. Annettakoon nämä kirjailijan pohdintojen synnyttämät rajut yleistykset anteeksi. Kirjailijakin palaa henkilöidensä pariin selvittäen Gavrilan ja hänen sisarensa Varvaran viimeaikaisia mielenliikkeitä. Varvara on palaamassa Jepantsinien luota ja löytää kotinsa voimallisten tunteiden temmellyskenttänä: isä, kenraali, karjuu, äiti itkee, Ganja huutaa ja Varvara itse Ganjan mielipiteen mukaan näyttää surkealta. Varvara kertoo, että ruhtinas on virallisesti Aglajan sulhanen ja Varvara ja hänen veljensä ovat saaneet nenilleen, kuten Varvara asian ilmaisee. Kenraali on eilen käynyt Jepantsinien luona ja Ganja pelkää nyt, että hän lähtee uudelle kierrokselle jä häpäisee heidät kaikki. Jepantsinien luona hän oli pyytänyt itselleen virkaa, oli sitten haukkunut Varvaran ja Ptitsynin, ties mitä muuta olikaan puhunut. Ganja on vakuuttunut siitä, että heidän isänsä on varastanut Lebedevin kadonneet 400 ruplaa. Varvara puolestaan pitää otaksumaa vääränä ja Lebedevin puheita humalaisen höpinänä. Ganja toivoo, ettei asia menisi Aglajan tietoon ja Varvara puolestaan on sitä mieltä, että mitä kurjemmin Ganjan asiat olisivat sitä varmemmin Aglaja hyväksyisi hänet, sillä Varvara pitää Aglajaa jaloimpana tuntemistaan ihmisistä. Lopulta Ganja löytää koko sekasotkuun syypään, se on Ippolit, joka on viekas juorukontti ja saanut varmaan jo Aglajankin valtaansa. Varvara oli ehdottanut Ganjalle, että tämä pytäisi Ippolitia muuttamaan heille, sillä Varvara oli toivonut, että Ippolitista olisi heille hyötyä, mutta nyt näyttää käyneen niin, että Ippolit onkin saanut kaiken hyödyn: asunnon ja vaikutusvaltaa. Ganja on varma, että Ippolit on kuullut varkaudesta äidiltään, kapteeninrouvalta, jolle kenraali oli yhtäkkiä luvannut 400 ruplaa. Epäilemättä Ippolit on varkaudesta kertonut myös Varvaran ja Ganjan äidille särkeäkseen tämän sydämen, arvelee Ganja. Ippolitin syntitaakkaa lisää se, ettei hän ole vieläkään kuollut vaikka sitoutui kuolemaan kolmen viikon kuluttua. Yskä on hellittänyt, Ippolit ei ole yskinyt verta enää kahteen päivään ja hän on lihonutkin. Ganja tunnustaa vihaavansa Ippolitia, joka kostaa nyt kaikille, ettei hänen itsemurhayrityksensä onnistunut.
|
||
PalautettaAsko Korpela: Omaperäisyys
|
||
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pirjopäivi 20080213 (20080213) o Ajk kotisivu o Dostojevski o WebMaster