Pirjopäivi Pihlanto
25 Ippolit vetää aseen esiin

Jopa hyttynen tuntee itsensä onnellisemmaksi

Ippolit on vakuuttunut siitä, että jopa hyttynen tuntee itsensä onnellisemmaksi kuin hän, jolta on peitetty Meyerin seinä ja joka on välttämättä haluttu tuoda tänne Pavlovskin puiden katveeseen. Häilyvien ajatusten päätteeksi Ippolit tekee päätelmän"..kaikki tämä on mahdotonta ja epäoikeudenmukaista." Ippolitin viimeinen vakaumus päättyy siihen, että kun lähes kaikki tehtävät, joihin hän voisi tai haluaisi ryhtyä, veisivät kuitenkin liian kauan hänen jäljellä oleviin elinpäiviinsä nähden, itsemurha on ainoa teko, jonka hän varmuudella ehtii tehdä.

Ippolit hypähtää pystyyn huudahtaen "Aurinko on noussut" ja seuraa sitten melkein tyrmistyneenä tämän hänen huudahduksensa kirvoittamia tavanmukaisia, rauhallisia kommentteja, ikään kuin kuulijat eivät olisi lainkaan ymmärtäneet, mitä hän heille juuri oli lukenut. Niinpä hän pyytääkin seurueelta anteeksi - ivallisena? - että oli tätä vaivannut omilla mietteillään.

Lebedev, isäntä talossaan, vastustaa jyrkästi sitä, että hänen talonsa muuttuisi itsemurhan näyttämöksi. Kenraali Ivolgin kyllä väittää, että Ippolit vain kujeilee ja Ptitsyniä kiinnostaa, onko Ippolit tosissaan testamentatessaan luunsa. Jevgeni Pavlovits kommentoi itsemurha-aietta ja Ippolit huomaa nyt vasta, että hän on tehnyt suuren virheen lukiessaan viimeisen vakaumuksensa ääneen.

Lebedev vaatii Ippolitia luovuttamaan aseensa ja päättää lähettää sanan poliisille. Ippolit pyytää Koljan apua aseen hakemisessa, mutta käykin ilmi, että ase on Ippolitin taskussa. Hän yrittää laukaista sen ohimoonsa, mutta aseessa ei ole ollut nallia. Keller ottaa käteensä pistoolin ja syliinsä Ippolitin.

Dramaattinen kohtaus laukeaa yleiseen nauruun

Dramaattinen kohtaus laukeaa yleiseen nauruun. Ippolit on epätoivoinen menetettyyään kunniansa ikiajoiksi ja pyörtyy.

Jevgeni Pavlovits jää vieraista viimeiseksi ja ruhtinas muistuttaa häntä siitä, että heidän piti keskustella jostakin Jevgeni Pavlovitsille tärkeästä aiheesta. Jevgeni Pavlovits kertoo kuitenkin lähtevänsä nyt Pietariin ja ottavansa asiansa esille mahdollisesti muutaman päivän päästä palattuaan Pietarista. Hän varoittelee ruhtinasta, ettei tämä joutuisi Ippolitin valitseman kymmenen kuolonuhrin joukkoon.

Aamuyö on jo pitkällä, mutta ruhtinas lähtee kävelylle puistoon ja istahtaa Aglajan osoittamalle penkille nukahtaen lopulta näkemään levotonta unta Nastasja Filippovnasta ja herää siihen, että Aglaja nauraa äänekkäästi hänen edessään. .

Palautetta 

Asko Korpela: Aurinko on noussut

Lähetä palautetta!