| Pietarilaisseurapiiri olisi tuskin tullut toimeen ilman kuisteja! Nytkin
on ruhtinaan asunnon kuisti runsaasti valaistu ja täysin kansoitettu,
kun ruhtinas saapuu sinne Rogozinin kanssa. Seurue on jo lennokkaassa mielentilassa
ja keskustelu sivuaa kansalaisvapauksia, parlamentarisimin hienouksia,
nälkävuosia ja ihmissyöntiä.
Jevgeni Pavlovits on myöskin eksynyt ruhtinaan kuistille. Tai ilmeisesti
ei lainkaan eksynyt vaan vartavasten saapunut voidakseen keksustella ruhtinaan
kanssa. Hän pyytää, että ruhtinas varaisi hänelle
puolisen tuntia sitten kun muut vieraat ovat poistuneet. Hän kertoo
myös järjestäneensä asian Kurmysevin kanssa ja ruhtinas
ihmettelee, minkä Kurmysevin. Jevgeni Pavlovits kertoo, että
on kysymys upseerista, jonka käsivarteen ruhtinas oli puistossa tarttunut.
Jevgeni Pavlovits on siis mahdollisesti saanut kaksintaistelun estetyksi.
Hän tunnustaa myös tavoittelevansa ruhtinaan ystävyyttä
ja mahdollisesti joitakin tietoja.
Yllättävää kyllä, löydämme kuistilta
Ippolitin, Burdovskin, kenraali Ivolginin, Lebedevin tyttäret, Koljan,
Ganjan, Ptitsynin ja Ferdystsenkon. Lebedevin läsnäolo on tietysti
itsestään selvää, hän kehuukin tarjoavansa seurueelle
omia viinejään
Jevgeni Pavlovits osallistuu yleiseen keskusteluun mainitsemalla, että
itsesäilytysvietin ohella tuhoamisen ja jopa itsetuhon luonnonlait
säätelevät ihmisen elämää.
Keskusteluun putkahtavat jälleen rautatiet. Lebedev, Ilmestyskirjan
selittäjä, täsmentää, ettei hän ole tarkoittanut,
että rautatiet yksin ovat tuhon aiheuttaja, vaan että rautatiet
edustavat kaikkea sitä huonoa, mitä ihmiskunta on saanut aikaan
viimeisten vuosisatojen aikana. Jopa kiire tulee mainituksi! Nämä
ongelmat ovat siis askarruttaneet ihmisiä jo 1800-luvulla, vaikka
meidän mielestämme tuo aika on vielä ollut paratiisillista
kiireettömyyden aikakautta! Malthuskin mainitaan, kun keskustelu kääntyy
ruoan kuljetukseen ja riittävyyteen.
Lebedev on vauhdissa ja ryhtyy puolustusasianajajaksi henkilölle,
jonka väitetään joskus kaukana menneisyydessä syöneen
60 munkkia. Kuulijat alkavat jo tympääntyä aiheeseen ja
Lebedev taitavasti päättää puolustuspuheensa viitaten
ruokatarjoiluun, jota hänen tyttärensä on ollut valmistelemassa
ja joka nyt kannetaan tarjolle.
Kenraali Ivolgin, joka on toiminut ikäänkuin tilaisuuden puheenjohtajana,
kehuu tavanneensa todellisen Ilmestyskirjan selittäjän, jonka
selitykset olivat niin voimallisia, että kenraalit kumarsivat päänsä
hänen edessään ja naiset menivät tainnoksiin. Mutta
Lebedev lopettaa selityksensä voileipiin, eihän tällainen
ole mistään kotoisin!
Arvoituksia kylvetään jälleen lukijan mieleen, kun kuulemme,
että Jevgeni Pavlovits varoittaa ruhtinasta Ippolitista, joka on muuttanut
ruhtinaan luokse ja joka on aina välillä innokkaasti keskusteluun
osallistuttuaan ja kolme lasillista samppanjaa juotuaan on nyt nukahtanut.
|