Pirjopäivi Pihlanto 
19 Yhteiskuntapoliittinen ilta

• "Valtionhallinnossa näyttää olevan virastoja..
• Tuleeko tyttäristä yhtä omituisia?
• Liberalismin olemus
• Muutto puiden vuoksi
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

 

"Valtionhallinnossa näyttää olevan virastoja..

niin paljon, että pelottaa.--- Arkuutta ja täydellistä oma-aloitteisuuden puutetta on pidetty meillä aina tärkeimpänä ja parhaimpana käytännöllisen ihmisen tunnusmerkkinä.---Keksijöitä ja neroja on aina heidän uransa alussa pidetty pelkästään hassuina-----suurimman osan noista miljoonista täytyi pakostakin haihtua osakehuumaan ja veijareiden taskuihin---kukapa ei meillä voisi, suoritettuaan tutkinnon miten kuten ja palveltuaan kolmekymmentäviisi vuotta lopulta kohota kenraaliksi ja säästää kohtalaista summaa luottokassaan." Kuulostaa tutlta. Dostojevskin yhteiskunta-analyysi näyttää hyvin kestäneen aikaa. 
 
 

Tuleeko tyttäristä yhtä omituisia?

Kenraalitar pohtii edelleen tyttärien tulevaisuutta. Hän tietää, että seurapiireissä häntä pidetään omituisena, "eksentrisenä". Nyt hän pelkää, että hänen omituisuutensa on tyttärien onnekkaan tulevaisuuden esteenä tai mikä vielä pahempaa, tyttäret havaitaan yhtä omituisiksi kuin hän. Yksi murhe näyttäisi olevan poissa, kun tyttäristä keskimmäinen on menossa naimisiin. Mutta uusia pilviä on kerääntynyt perheonnen taivaalle ruhtinaan muodossa. "Kuinka uskallettiin lähettää minulle tuo kirottu nimetön kirje, jossa sanotaan, että hän, se elukka, on yhteydessä Aglajan kanssa" pohtii kenraalitar kiskoessaan ruhtinasta huvilalleen. Kenraalitar näyttää ristineen Nastasja Filippovnan elukaksi! 
 
 

Liberalismin olemus

Kenraalia lukuunottamatta onkin koko seurue koolla huvilalla, kun kenraalitar sinne tupsahtaa ruhtinas vanavedessään. Keskustelun aiheena on liberalismi ja pääasiallinen alustaja kuuluu olevan Jevgeni Pavlovits. Kenraalitar hämmästyy kuullessaan tossukaksi nimittelemänsä vanhimman tyttären, Aleksandran, innokkaasti kommentoivan Jevgeni Pavlovitsin väitteitä. Jevgeni Pavlovits on havainnut, että venäläisiä liberaaleja on ainaostaanm kahdesta kansankerroksesta, entisistä tilanomistajista ja pappisseminaarilaisista. (Apropo: eikö Stalinkin ollut seminaarin kasvatti, vaikkakaan ei ehkä pappisseminaarin!) 

Jevgeni Pavlovitsin perusväittämä on, että kaikki kulttuurinviljely on ollut täysin epävenäläistä. Kirjallisuuskaan ei hänen mielestään ole ollut venäläistä, Lomonososvia, Puskinia ja Gogolia lukuunottamatta. Aleksandra huomauttaa, että noistakin kaksi kuuluu tilanomistajiin. "Mitä muuta liberalismi on kuin hyökkäystä vallitsevaa asiaintilaa vastaan", kysyy Jevgeni Pavlovits ja jatkaa, että venäläinen liberalismi on itse Venäjää vastaan ja isänmaanrakkaus on liberaalin mielestä hävettävä sana. "Venäläinen liberaali ei vielä ole venäläinen" kuuluu Jevgeni Pavlovitsin loppupäätelmä. 

Ruhtinasta vaaditaan ottamaan kantaa ja hän miettii ja vastaa tosissaan. "Vastasitteko minulle aivan vakavissanne" kysyy alustaja. "Ettekö sitten kysynyt vakavissanne" ihmettelee ruhtinas. 

Keskustelu palaa jälleen kuuden ihmisen murhaan, jota aina silloin tällöin on kesksuteluissa sivuttu. Jevgeni Pavlovits ottaa esimerkiksi asianajajan, joka väitti, että tekijän köyhyyden vuoksi oli luonnollista, että uhrit piti tappaa. Jevgeni P arvelee, että asianajaja on pitänyt tuota lausumaansa todellisen liberalistisen ajattelun tuotteena. Ruhtinas S muistuttaa, että asianajajien joukossa on nykyisin aivan kyvykkäitä henkilöitä, murhamiehen asianajajan kömpelö puolustus on tilapaäinen, vain yksi tuhansien laadukkaitten joukosta. 

Ruhtinas Myskin puolestaan viittaa rikosten nykyisin saamaan julkisuuteen (sic!) ja kertoo, että kaikki hänen tapaamansa murhamiehet tiesivät murhanneensa ja tiesivät, että se on väärin, vaikka eivät katuneetkaan tekoaan. Nyt kuitenkin on ilmestynyt yksilöitä, jotka ajattelevat, että heillä on oikeus murhatöihinsä.! 
 
 

Muutto puiden vuoksi

Jevgeni P ihmettelee ruhtinaan analyysiä, koska hänestä oli näyttänyt, ettei ruhtinas taannoin huomannut, kuinka Burdovski&co tulivat esittämään vaatimuksiaan yhtä perusteettomasti kuin nämä "oikeutetut murhaajat". Kenraalitar ei enää pysty vaikenemaan vaan keroo, että ruhtinas on saanut anteekispyyntökirjeen "siltä näppylänaamalta" ja Kolja livauttaa väliin, että Ippolit on muuttanut heidän luokseen Pavlovskiin. Huomaamatta, että juuri oli ylistellyt ruhtinasta kenraalitar motkottaa, että ruhtinas on tietysti käynyt anelemassa Ippolitia muuttamaan. Kolja yrittää kertoa, mitä oli itse asiassa tapahtunut ja ruhtinas estelee. 

Ruhtinas kertoo, että Ippolit halusi muuttaa maalle puiden takia ja pahoittelee, ettei Jevgeni Pavlovits ymmärrä asioiden keskinäistä riippuvuutta: Jevgenin tulisi antaa anteeksi ja sallia myös Ippolitin antaa anteeksi. Tämä monimutkainen moraalifilosofinen lausuma saa puolestaan ruhtinas S:n huokaisemaan, että paratiisi on paljon vaikeampi asia kuin ruhtinas Myskinin hyvä sydän haluaa uskoa. Kenraalitar vaatii tiukasti, että seurue lähtee musiikkia kuuntelemaan.. 
 
 

Palautetta 

Lähetä palautetta!