|
Tätä lukua lukiessani ajattelin "Oi mennyttä joutilaisuuden aikaa" kun ruhinas ja hänen naapurinsa tavan takaa vierailevat toistensa luona, oikein laskevat päiviä, joina toista ei ole näkynyt ja pohtivat, onko naapuri jostain loukkaantunut, kun ei ole käynyt. Sitten huomasin, että vaikka nykyisin ei ihan joka päivä käydäkään vierailuilla, sähköpostitse ja puhelimitse, ehkä sittenkin enemmän sähköpostitse ollaan entistäkin tiiviimmässä yhteydessä.
Kenraalittarella ei ole ollut puhelinta käytettävissä, mutta vaikka olisi ollutkin, luulen, että hän siltikin mieluummin olisi selvittänyt häntä vaivaamaan jääneet asiat henkilökohtaisessa keskustelussa. Ruhtinaan lammasmaisen luonteen tuntien kenraalitar uskoi varmasti saavansa rehelliset vastaukset kaikkiin kysymyksiinsä eikä edes luontainen häveliäisyys estänyt häntä vaatimasta tiliä arkaluonteisistakaan seikoista: "Lähetitkö kirjeen Aglajalle, mitä kirjoitit, mitä hölynpölyä tuo oli, minkälaisia toiveita sinulla oli, oletko rakastunut, mikä kumma se köyhä ritari on, onko sinulle mikään pyhää tässä maailmassa, oletko tullut tänne mennäksesi naimisiin Nastasja Filippovnan kanssa, miksi hän huusi vaunuista, tiedätkö mitään Gavrila Ivolginista " jne.
Kysymysten tahti jo hengästyttää.Tuntuu, ettei ruhtinaalla ole aikaa edes miettiä, mitä sanoisi, vastaukset vain ryöpsähtelevät. Kenraalitar on niin tehokas kuulustelija, että moni ammattikuulustelijakaan ei hänelle vedä vertoja!
Lukijakin ymmärtää viimein, mistä kenraalitar on huolissaan. Äitinä häntä askarruttaa, mihin sotkuihin tyttäret ovat hankkiutumassa. Kenraalitar luottaa ruhtinaaseen ja uskoo tälle, että Jevgeni Pavlovits on ollut Aglajan sulhaskandidaatti, mutta nyt on tilanne muuttunut. Hän on puolisolleenkin ilmoittanut, että moinen liitto ei ainakaan hänen elinpäivinään ole mahdollinen. Ruhtinas saa kuulla, että Aglaja on ollut yhteyksissä Ganjaan, joka puolestaan on saattanut Aglajan Nastasjan tuttavuuteen. Ruhtinas ei pidä tätä mahdollisena, mutta kenraalitar väittää, että todisteita on.
Kenraalitar ruotii ruhtinaan eilisen kaupunkimatkankin, mutta kun ruhtinas alkaa puolestaan analysoida kenraalittaren reaktioita, tämä kimpaantuu ja sanoo tuttavuuden irti. Kun ruhtinas kertoo saaneensa Aglajalta viestin, impulsiivinen kenraalitar unohtaa heti välirikon ja alkaa kiskoa ruhtinasta kotiinsa. "Tuollaista pelleä hän ei ole pitkään aikaan nähnytkään,..iloitsen, että hän ottaa sinut nyt hampaisiinsa! riemuitsee kenraalitar. Todella eksentrinen persoona, lainatakseni edellisen lukujakson suosimaa ilmaisua!
|