Pirjopäivi Pihlanto 
08 Ja juhla se muuttui yhä hurjemmaks'

• Ruhtinas Nastasjan vieraana
• Totuusleikki
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

 

Ruhtinas Nastasjan vieraana

Nastasjan syntymäpäiväjuhlat ovat käynnissä, kun ruhtinas saapuu. Nastasja ilahtuu ja pyytelee anteeksi, ettei huomannut kutsua tätä. Ruhtinas puolestaan ilmoittaa illan emännälle pitävänsä tät täydellisenä ja pyytää nyt puolestaan itse anteeksi saapumistaan. Kuitenkin näyttää siltä että ruhtinaan saapuminen on virkistänyt seuruetta, joka päättää ruveta leikkimään totuusleikkiä. 

Kuten kaikissa seurueissa, kullakin on vakiintunut roolinsa, Totski esimerkiksi tunnetaan taitavana kertojana ja Ferdystsenko puolestaan seurueen narrina, joka saa lausua kovia totuuksia. 

Kaikki eivät ole innostuneita leikkisuunnitelmasta, esimerkiksi Ganja vastustaa arvellen, ettei totuuden kertomista voi todentaa. 

Totski kärsii ajatuksesta erityisesti ja häntä raivostuttaa Ivan Fjodorovits, joka istuu samppanjalasi kädessään niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan! 
 
 

Totuusleikki

Ferdystsenkolle arvotaan ensimmäinen vuoro ja hän kertoo, miten varasti kolme ruplaa vieraisilla ja tämän varkauden tekijäksi epäiltiin talon sisäkköä, joka sitten saikin potkut. Oikea varas tuhosi saaliinsa pikaisesti lähimmässä kapakassa! Seurue esittää inhonsa moisen teon johdosta ja Ferdystesenko aivan oikein toteaa, että jos on kerrottava kaikkein kehnoin teko, eihän se voi olla jalo ja kiitettävä. 

Seuraavana vuorossa on kenraali, joka kertoo kehnoimman tekonsa olleen, että hän nuorena vänrikkinä ("mikä on vänrikki: veri kiehuu kuumana ja talous on tiukalla") sätti entistä vuokraemäntäänsä liemikulhon takia juuri kun tämä teki kuolemaa. Tämän kehnoimman tekonsa hän on myöhemmin hyvittänyt antamalla rahaa vanhusten hoitoon. Ferdystsenko toteaa, että kertomalla kehnoimman tekonsa kenraali kertoi myös samalla yhden elämänsä hyvistä teoista! Kieltämättä kertomuksesta paistaa omahyväisyys. Kertomuksessa oli eräs kohta, joka minua huvitti erityisesti. Kenraalilla oli aivan esimerkillinen sotilaspalvelija, mitä luotettavin ja rehellisin ihminen, joka varastikin isäntänsä hyväksi. Kenraalin käsityksen mukaan varastaminen isännän hyväksi on rehellisyyttä!! 

Totskin kertomus ajoittuu aikaan 20 vuotta sitten, jolloin Kamelianainen ja kameliankukat olivat muodissa. Totski oli estänyt erästä Petjaa saamasta punaisia kamelioita rouvalleen. Petja-raukan asiat menivät tämän episodin jälkeen lopullisesti myttyyn ja Totski on kärsinyt omantunnon tuskia sen vuoksi vuosikausia. 

Nastasja haluaa lopettaa tämän leikin, joka onkin osoittautunut ikäväksi, mutta lupaa kuitenkin kertoa oman tapauksensa. Hän osoittaa sanansa ruhtinaalle ja pyytää tältä neuvoa, onko hänen lupauksensa mukaisesti mentävä naimisiin, kun hänen vanhat ystävänsä kenraali ja Afanasi Ivanovits tahtovat hänet naittaa. Ruhtinas kysyy, kenen kanssa Nastasjan oletetaan menevän naimisiin ja kun Nastasja vastaa Gavrila Ardalionovits Ivolginin kanssa, ruhtinas kuiskaa:"Älkää menkö!" 

Otsikkoni oikeuttaa tätä seuraavat tapahtumat, joissa kenraali ja Afanasi Ivanovits huokailevat ja taivastelevat Nastasjan käytöstä sekä ruhtinaan asiaan puuttumista.Ganja kiittää Nastasjaa ja ihmettelee ruhtinaan osuutta. Nastasja vapauttaa Totskin lupauksestaan ja kieltäytyy ottamasta vastaan tämän tarjoamia myötäjäisiä, 75 000 ruplaa, palauttaa kenraalilta lahjaksi saamansa helmen tälle ja ilmoittaa illanviettojen päättyneen tähän iltaan. 

Samassa ovikello soi, Nastasja huudahtaa:"tämä on loppuratkaisu!" ja Ptitsyn mutisee:"Ei epäilystäkään, Rogozin ja satatuhatta". Siis vieläkin hurjempaa on tulossa!
 
 

Palautetta 

Lähetä palautetta!