Pirjopäivi Pihlanto 
07 Levoton iltapäivä

  • Junaseuralaiset tapaavat
  • Ruhtinas kuulee tunnustuksia
  • Ruhtinas saattaa kenraalin Nastasjan luo
  • Palautetta
  • Lähetä palautetta!

  •  

    Junaseuralaiset tapaavat

    Rogozin ja Lebedev ovat hankkineet tukijoukon, jonka turvin he ryntäävät aivan kutsumattomina Ganjan perheen kotiin. Jostain syystä Rogozin kutsuu Ganjaa Juudakseksi, ovat siis tuttuja ennestään. Tukijoukoista kertoja toteaa, että seurue on tavattoman kirjava, jopa säädytön. 

    Rogozin ja Ganja ovat tavanneet toisensa pelipöydässä, ja Rogozin on tuolloin hävinnyt. Nyt hän kerskailee perinnöllään, mutta hämmentyneenä Nastasja Filippovnan läsnäolosta, jota ei ole voinut aavistaa, kyselee hätääntyneenä, onko Nastasja aikeissa mennä naimisiin Ganjan kanssa. 

    Nastasja kiistää, ei hänellä ole lainkaan ollut sellaisia aikomuksia! Rogozin on villinä ilosta, hän oli aikonut ostaa Ganjan, siis maksaa, jotta tämä luopuisi avioliittoaikeistaan, peräti kolmetuhatta ruplaa, joita hän nyt tarjoaa Ganjalle. 

    Kaiken lisäksi Rogozin tarjoaa Nastasjalle 18 000 ruplaa, mutta huomaa, että tämä ele oli väärä. Sen sijaan että lopettaisi rahoillaan ylvästelyn hän korottaakin Nastasjalle tarjoamaansa summan 40 000 ruplaan. 

    Nastasja tuntuu nauttivan tilanteesta, pitkittää sitä, Rogozin nostaa summan 100.000 ja nyt hermostuu jo Ptitsynkin. 

    Kenraali astuu huoneeseen ja lisää hämmenystä. Nyt kiihtyy Ganjan sisar Varja ja vaatii "tuon häpeämättömän naisen" poistamista, johon Nastasja tyynesti toteaa tulleensa vain kutsumaan syntymäpäiväjuhliinsa ja nyt häntä jo näin nimitellään! 

    Ganja hyökkää sisarensa luo ja tuijottaa tätä murhaavasti, mutta Varja sylkäisee Ganjaa kasvoille ja tilanne olisi muuttunut vielä väkivaltaisemmaksi, jollei ruhtinas olisi asettunut sisarusten väliin. Ruhtinas puolestaan saa nyt Varjalta korvapuustin, pikku Kolja siunailee ja ruhtinas vetäytyy nurkkaan peittäen kasvot käsillään. 

    Rogozin alkaa hyvitellä ruhtinasta ja sättiä Ganjaa, Nastasja hyvästelee Ganjan äidin, suutelee tätä kädelle ja lähtee, muistuttaen Ganjaa vielä illan juhlista ja vannottaen tätä tulemaan. Rogozin huutaa Ganjalle "Hävisit pelin" ja poistuu joukkoineen. 

    Luvun tapahtumat seuraavat niin raivoisassa rytmissä toisiaan, että lukija aivan hengästyy. Mahdotonta on kuvitella suomalaista olohuonetta moisten tapahtumien näyttämöksi, onhan paikalla sentään toisilleen melko vieraita ihmisiä, jotka eivät edes ole juovuksissa, paitsi ehkä Rogozinin seurue, Lebedevistä sanotaankin suoraan, että hän on vahvassa humalatilassa. 
     
     

    Ruhtinas kuulee tunnustuksia

    Ruhtinas vetäytyy omaan huoneeseensa, mutta ei sielläkään saa rauhaa. Kolja seuraa häntä ja kertoo, että Nastasja Filippovnan vuoksi heillä on joka päivä moinen mylläkkä. Kolja tarjoutuu tutustuttamaan ruhtinaan ystävänänsä, joka on vieläkin onnettomampi kuin Kolja perhe! Ruhtinas vaikuttaa kiinnostuneelta. Tuskin on keskustelu kääntynyt Nastasjaan, kun huoneeseen saapuu Varja ja ajaa pikkuveljensä pois. 

    Varja kiittää ruhtinasta ja ihmettelee, että on saanut aivan väärän kuvan Nastasjasta. Jo saapuu huoneeseen Ganja ja pyytää suoraan anteeksi äskeistä käytöstään. Kumpikin huomaa toisessa jaloja ominaisuuksia, joita ei uskonut tässä olevankaan. 

    Sisaruksetkin solmivat rauhan ja Varja lupaa illalla tulla Nastasjan juhliin. Ganja jää keventämään sydäntään, hän kuvaa Nastasjan luonnetta "Aivan kuin virkaylennyksessä sivuutettu henkilö"! Kuulemme, että aluksi Ganja rakastikin Nastasjaa, mutta tämän naimakaupan suunnittelun edetessä kaikenlaiset lempeät ja lemmekkäät tunteet ovat hävinneet puolin ja toisin. 

    Ganja varoittelee, ettei ruhtinaan pidä antaa rahaa hänen isälleen, sillä tällä ei ole rahalle mitään järkevää käyttöä, etupäässä tämä kantaa rahat kapakkaan. 

    Ptitsyn saa Ganjan ihailun, mutta hän ei voi käsittää, miksi kenraali Jepantsin loukkaa häntä. Ganja joutuu keskeyttämään pohdintansa, kun huoneeseen tulee taas Kolja tällä kertaa viestintuojana. 
     
     

    Ruhtinas saattaa kenraalin Nastasjan luo

    Ruhtinas tapaa Ardalion Aleksandrovitsin biljardikahvilassa, jossa tämä ensiksi vippaa ruhtinaalta tämän kenraali Jepantsinilta saamat rahat, sitteen pitää ruhtinaan seuranaan ja pakottaa tämän kuuntelemaan koko elämäntarinansa, tilaa pullon toisensa jälkeen ja keksi, että heidän on ehdottomasti mentävä tapaamaan jotakin vanhaa sotasankaria. Osoite lienee väärä, sillä ovessa ei ole sotasankarin nimeä, mutta se ei häiritse kenraalia lainkaan, hän työntyy väkisin sisään. Henkilökunta kertoo, että isäntäväki ei ole kotona. 

    Kenraali ei olisi entinen sotilas, ellei hänellä olisi jo uutta suunnitelmaa. Nyt hän vaatii, että ruhtinas lähtee hänen kanssaan ystävättären luo, ja nopsajalkainen Kolja on jo talolla ja varottaa isäänsä, että ystävätär on huonolla tuulella. Näin on. 

    Lopulta kenraali nukahtaa ystävättärensä luokse ja ruhtinas pyytää Koljaa opastamaan hänet Nastasja Filippovnan luo. Kolja ihmettelee, voiko ruhtinas lähteä kutsuihin kutsumatta ja vielä arkiasussa, mutta ruhtinas tuumaa, että jos ei päästetä sisään niin ei päästetä, hänet on vallannut päähänpinttymä, hänen on mentävä. 

    Kolja tarinoi avoimesti sekä ystävästään Ippolitista että isästään kenraalista, tunnustaa pitävänsä ruhtinaasta, ehdottaapa jopa yhteisasumista. Hän toivottaa onnea ruhtinaalle ja kehottaa tätä olemaan arkailematta liikaa. Tulee mieleen se, mitä ruhtinas kertoi sveitsilaisen kylän lapsien suhtautumisesta häneen. Viattomat sielut voivat luottaa häneen, Koljakin on vielä lapsenomaisessa avoimuudessaan viaton, vaikka onkin kotonaan ilmeisesti jo nähnyt yhtä ja toista. Hän ottaa jopa kantaa sukupuolten väliseen tasa-arvoon: "Muuten on kenties pelkkää ennakkoluuloa, että sukupuolen välillä olisi tällainen ero." 

    Kolja osoittautuu kuitenkin melkoiseksi ihmistuntijaksi, hän analysoi sisarensa käytöksen itserakkaudeksi ja kerskailunhaluksi ja toteaa, ettei Ganja tiedä äitinsä vahvuudesta, vaan pitää sitä teeskentelynä. Melkoisia arvioita teini-ikäisen pojan suusta. 

    Kenraali Ardalion Aleksandrovitsin hyväntuulinen humala on kuvattu niin kepeällä tavalla, että lukijan on pakko ainakin hymyillä ja tukahduttaa moraalinen suuttumuksensa. 

    Hämmästyttävää on, miten pikku Kolja onnistuu olemaan aina paikalla, etenkin silloin, kun lukija on hämmentynyt tapahtumien kulusta. Hän selittää asiat rauhallisesti ja asiantuntevasti. 
     
     

Palautetta 

asta manner: Hymy todella hiipii huulille

asta: 
20070919

Olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että tässä on oikeastaan pakko hymyillä ja laskea kirja hetkeksi ja ihmetellä miten voi persoonat saada kuvattua ilman että varsinaisesti kertoo henkilöiden luonteesta mitään - vain käyttäytymistavat paljastavat kirjailijan käsityksen luonteesta . Tai ainakin on helppo löytää. Tosiaan Kolja on aika varhaiskypsä !


asta.manner@tse.fi
 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pirjopäivi Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Pihlanto Pirjopäivi 20070913 (20070913) o Ajk kotisivu o Dostojevski o WebMaster