| "Ilo on tietenkin myös minulle poikkeuksellisen suuri, mutta eihän
voi aina ajatella huvia, toisinaan, tiedättehän, on työtäkin..."
toteaa kenraali, kun ruhtinas viimein pääsee kenraalin työhuoneeseen
ja esittäytyy. Lukija ei ole aivan vakuuttunut kenraalin työkiireistä,
olihan hänellä juuri äsken aikaa miettiä Nastasja Filippovnan
syntymäpäivää ja tämän syntymäpäivälahjaa,
eikä kumpikaan ilmeisesti kuulu kenraalin virkatehtäviin eikä
ehkä edes hänen yhtiönsä asioihin!
Ruhtinaan vaatimaton ja teeskentelemätön käytös
kuitenkin sulattaa jään ja jonkinlainen keskustelunpoikanenn
syntyy, vaikka, kuten ruhtinas suorasukaisesti toteaa, tapaamiselle ei
ole mitään syytä ja ruhtinaan ja kenraalin välillä
ei ole juuri mitään yhteistä, paitsi siis ruhtinaan etäinen
sukulaisuussuhde kenraalin puolison kanssa. Mutta ruhtinaan huolenaihe
edellyttää hyvien ihmisten tapaamista ja hän on kuullut,
että kenraali ja hänen perheensä ovat hyviä ihmisiä.
Jos tällainen ei sulata jäätä, niin mikä sitten!
Kenraalin onkin siis osoittauduttava hyväksi, joten hän alkaa
kysellä ruhtinaan asioita, asuntoa ja käteisvaroja. Kun selviää,
että ruhtinaalla ei ole aikomustakaan jäädä kenraalin
luo eikä pyytää häneltä rahaa, vaan on valmis
poistumaan heti ollakseen häiritsemättä, kenraali helpottuneena
huomaa, että hän voi samalla kertaa olla hyvä ihminen sekä
ruhtinaalle että sihteerilleen Gavrila Ardalionovitsille, Ganjalle.
Testattuaan ruhtinaan luku-ja kirjoitustaitoa kenraali arvelee voivansa
järjestää ruhtinaalle vaatimattoman viran. Ganjan perhe
on köyhdyttyään joutunut ottamaan vuokralaisia ja Ganjan
luotahan ruhtinas saisi katon päänsä päälle.
Ganja on saanut käsiinsä Nastasja Filippovnan valokuvan ja
nyt kenraalin mielenkiinto suuntautuu ruhtinaasta Ganjaan. Kenraali ja
Ganja keskustelevat Nastasja Filippovnan syntymäpäiväjuhlasta
ja ruhtinas saa kuulla, että Nastasja on luvannut antaa lopullisen
vastauksensa tänä iltana, kosintaan, todennäköisesti.
Keraali opastaa Ganjaa:" Tässä, veikkoseni, ei kuulu asiaan vain
se, että sinä et kieltäydy, vaan sinun on oltava aulis,
ilahtunut, otettava mielihyvin vastaan hänen ilmoituksensa...". Arvaamme
siis, että kosija on Ganja itse. Miksi hänen suhtautumisensa
on lievästi sanottuna vastahakoista, ei oikein selviä lukijalle,
mutta ehkäpä myöhemmin...
Ruhtinas on kuullut tutun nimen, puhuihan hänen matkatoverinsa
Nastasja Filippovnasta aivan haltioituneena ja nyt ruhtinas saa nähdäkseen
Nastasjan valokuvan. Kenraali äimistyy: ruhtinas on ollut Pietarissa
vasta muutaman tunnin ja on jo kuullut Nastasja Filippovnasta. Ruhtinas
kertoo ja kertoo myös Rogozinista.
Kenraali toteaa turvanneensa omat etunsa jo aikaa sitten, mitähän
hän sillä tarkoittaa, mutta nyt on kyseessä Ganjan etu.
Ruhtinaan käsiala on niin hieno, että kenraali vakuuttaa sen
merkitsevän virkauraa. Annettuaan ruhtinaalle käteisvaroiksi
25 ruplaa ja sovittuaan hänen asumisestaan, kenraali lähtee järjestämään
ruhtinaalle vastaanottoa kenraalittaren luokse. Sillä aikaa Ganja
kyselee ruhtinaan mieltymyksiä, mutta ruhtinaan mielestä hänen
mieltymyksillään ei ole merkitystä, sillä sairautensa
vuoksi hän ei voi mennä naimisiin.
Käsialajuttu tuo mieleeni opiskeluaikaiset kesälomatyöni
Turun raastuvan oikeuden kansliassa. Siellä vanhimmat kanslistit oli
aikoinaan palkattu taloon ruotsinkielen taidon ja kauniin käsialan
perusteella. Vasta sotien jälkeen alettiin kuulemma kysellä konekirjoitustaitoa!
Ruhtinaan sairaus, kaatumatauti on Suomessakin ollut aikoinaan ns. avioeste.
Varhaista rodunjalostusta ilmeisesti, samoin kuin se, etteivät serkukset
saaneet keskenään solmia avioliittoa. Läheisemmät sukulaisuussuhteet
ovat vieläkin avioeste, mutta serkukset voivat nykyisin mennä
keskenään naimisiin eikä kaatumatautikaan enää
estä avioliittoa.
|