Junassa
Suomalaisena junamatkustajana seuraan vaivautuneena junavaunussa käytävää
keskustelua, joka mielestäni liikkuu liian henkilökohtaisella
tasolla. Keskustelijoista se näyttää kuitenkin olevan aivan
luonnollista: selostetaan, miksi varusteet ovat aikaan ja paikkaan soveltumattomat,
minkälainen perintö on tulossa jne.
Kertoja kuvaa yhtä keskustelijaa: hänen kaltaisiaan kaikkitietäviä
herroja tapaa toisinaan. Mieleeni tulivat iltapäivälehdet, jotka
valistavat lukijoitaan juuri sellaisella tiedolla, mitä tämä
"kaikkitietävä" hallitsee- mutta hänen aikanaan ei varmaan
iltapäivälehtiä ollut kaiken kansan luettavaksi.
Tekstiä lukiessa unohtaa lukevansa, on kuin olisi keskellä
näitä tapahtumia.
Junamatkalla ruhtinas siis tutustuu tulevaan perijään, Rogotziniin
ja herra kaikkitietävään, virkamieheen, johon kirjailija
suhtautuu niin alentuvasti, ettei nimeä häntä suoraan, vaan
virkamiehen on sanottava nimensä kolmannessa persoonassa:" Lebedev
tuntee, Lebedev tietää kaiken!"
Matkan päätteeksi Lebedev tarjoutuu Rogotzinin palvelijaksi
ja Rogotzin tarjoaa ruhtinaalle asunnon.
Kenraalin palatsissa
Ruhtinas Myskin löytää tiensä ainoan tietämänsä
sukulaisen, kenraalitar Jepantsinin luo. Tosin hän ei pyri sukulaisensa
luo vaan pyytää päästä tämän puolison,
kenraali Jepantsinin puheille. Hänen avomielinen käytöksensä
ihmetyttää ja epäilyttää palvelijaa, mutta tätä
viehättää kuitenkin ruhtinaan jutustelu ja keskustelu kääntyy
välillä ihmisoikeuksiin, sillä ruhtinas kuvaa näkemänsä
teloituksen ja ilmoittaa vastustavansa kuolemanrangaistusta. Kenraalin
sihteeri puuttuu keskusteluun ja lopulta Myskin kutsutaan kenraalin luo.
|