Tämä on viimeinen varsinainen lukujakso. Siinä kuvataan ruhtinaan epätoivoista Nastasjan jäljitystä Pietarissa. Nastasja näyttää olevan hänelle pakkomielle. Ruhtinas käy Rogon asunnolla pariinkin kertaan, mutta ei pääse sisään, vaan jää tarkkailemaan hiljaisen talon ikkunoita kadulta. Nastasja on asustellut viime aikoina erään opettajanlesken luona. Siellä ruhtinas tapaa avuliaita naisia, jotka auttavat jäljityksessä. Käypä leski vielä Pavlovskissakin, mutta ei jälkeäkään Nastasjasta. Ruhtinas ottaa huoneen tutusta hotellista, ja hänelle tulee sellainen tunne, että Rogo ottaa häneen vielä yhteyttä. Hän pelkää hotellin lähellä pimeässä käytävässä, että Rogon taannoinen päällekarkausaie toistuisi. Kirjailija antaa vihjeitä siitä, että jotakin dramaattista tapahtuu: kapteeninlesken nimittäin sanotaan kertoneen myöhemmin ruhtinaan olleen hyvin kalpea, jne. – leskeltä tullaan siis kyselemään ruhtinaan edesottamuksista, kenties rikostutkinnan yhteydessä? Pian se selviää.
Viimeinen yö Nastasjan seurassa Ruhtinaan aavistus osuu oikeaan. Rogo jäljittää hänet. Miehen käytös on melko outoa. Niin on kyllä ruhtinaankin. Jokin merkillinen voima on koko teoksen ajan vetänyt näitä miehiä yhteen – tietysti kaiken alkusyy on Nastasja. Rogo vie ruhtinaan taloonsa salakähmäisesti. Siellä paljastuu vähitellen niin lukijalle kuin ruhtinaallekin, että Nastasja makaa vuoteella puukotettuna. Ruhtinaan reaktio on outo. Hän ei nosta meteliä, ei valita, vaan ottaa asian annettuna. ”Sillä veitselläkö?”, hän kysyy ja saa myöntävän vastauksen. Silloin kun veitsi viimeksi meille esiteltiin samassa Rogon talossa, näytti ilmeiseltä, että sitä käytetään ennen teoksen loppua. Nastasja itse piti selvänä, että Rogo tappaa hänet. Lukija pelkää, että myös ruhtinas saa puukosta, mutta ei: miehet asettuvat nukkumaan samalle vuoteelle, viettääkseen vielä yhden yön Nastasjan kanssa. Vaikuttaa sairaalta ja makaaberilta, mutta ruhtinas ottaa senkin annettuna. Hän vain haluaa varmistaa muutamia yksityiskohtia, kuten tuliko Rogo hääpaikalle tappama an Nastasjaa. Vastaus on hieman epämääräinen. Rogo vahvistaa ruhtinaan arvelun, että hän näki Rogon kasvot asunnon ikkunassa vahtiessaan taloa.
Ruhtinaan ja Rogon suhde on erittäin outo. Ruhtinas on peruuntuneiden häiden jälkeen elänyt pelon vallassa, mutta lopulta hän ei tunnu pelkäävän Rogoa, vaikka ajoittain vapiseekin kuin haavan lehti. Hän jopa silittelee Rogon päätä – samaan tapaan kuin Nastasjan, silloin kun tällä oli vaikeaa. Ruhtinaan ja Rogon välillä vallitsee ehkä jonkinlainen vihaystävyys- (vrt. viharakkaus-) suhde – viha vallitsee tai vallitsi tosin vain Rogon puolella. Ehkä kiistan kohteena olleen naisen kuolema poisti vihan. ”Normaali” reaktio Nastasjan murhasta olisi ollut ruhtinaan viha ja katkeruus Rogoa kohtaan, mutta sellaisesta ei ole merkkiäkään. Ruhtinas pakenee sairauteen.
Aamulla sitten ovi murretaan ja murhaaja viedään pois. Oikeudenkäynnissä hän ei puolustele itseään vaan myöntää kaiken. Pakkotyötähän siitä tuli, muistaakseni viisitoista vuotta. Dostojevskin piti siis päättää tämäkin teos rikos ja rangaistus-teemaan. Ruhtinaan kohtalona on viettää ilmeisesti loppuelämänsä mielenvikaisena, idioottina. Nastasjan kuolema ja makaaberit ”ruumiinvalvojaiset” olivat hänen psyykelleen liikaa. Sivusta-adjutantti Jevgenin rooli korostui jo viime jaksossa ja vielä tässäkin: hänen myötävaikutuksellaan ruhtinas toimitetaan Sveitsiin tutun lääkärin hoiviin. Koljallakin taisi olla siinä oma rooolinsa. Jevgeni käy siellä aika ajoin potilasta katsomassa. Kirjailija solmii muutkin vielä avoinna olevat langat juonikudelmastaan. Ippolit järkyttyy muiden tapaan suuresti tapauksesta ja kuolee – vieläpä vähän aikaisemmin kuin oli otaksunut. Aglaja nai vastoin vanhempiensa tahtoa upporikkaan kreivin, joka ei sitten ollutkaan kreivi, eikä myöskään rikas. Aglaja riitaantuu lopulta vanhempiensa kanssa , jotka olivat jo antaneet anteeksi avioliiton. Holtiton Aglaja sai, mitä tilasi.
Vielä loppuyllätys – ja -kevennys Melkoinen yllätys oli ainakin minulle se, että Jepantšinit – siis kenraalitar ja Aglajan sisaret – eivät sittenkään hylkää ruhtinasta. He käyvät häntä Sveitsissä katsomassa. Ruhtinaan tilaa kuvaa se, että hän ei enää heitä tunne. Teos ei pääty aivan synkkään tunnelmaan, sillä loppukevennykseksi jää takaisin Venäjälle kaipaavan kenraalittaren tuttu marina, joka kohdistuu ulkomaiden elämänmenoon.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20080409 (20080409) o Ajk kotisivu o Dostojevski o WebMaster