”Nihilismin takia”Dostojevski käyttää aikaisemmasta tuttua tekniikkaa: dramaattisen vaiheen jälkeen annetaan pölyn laskeutua ja turvaudutaan kertojan apuun sen selittämiseksi, mitä viime tapahtumien jälkeen on tapahtunut. Aikaa on kulunut kaksi viikkoa ja ruhtinaan aiheuttamaa skandaalia koskevat huhut kiertelevät paikkakunnalla. Niissä on melkoisesti liioittelua ja suoranaisia virheitäkin – kuten se, että ruhtinas hylkäsi kenraalin tyttären nihilismin takia, loukatakseen. Tiedämme, että ”hylkääminen” oli varsin tulkinnanvarainen: kun tilanne tuli ruhtinaalle niin äkkiä, hän ei heti tajunnut, mistä oli kysymys, eikä taida oikein tajuta vieläkään. Hän on onnettoman hidas ja passiivinen – paitsi innostuessaan saarnaamaan jostakin hänelle tärkeästä asiasta.
Ruhtinaan tuttavapiiri hupenee Saamme tietää, että ruhtinas kiiruhti melko pian tapahtuman jälkeen Jepantšineille – ilmeisesti selittämään tekemisiään – mutta Aglaja ei ollut edes ehtinyt vielä kotiinsa, vaan oli juossut paniikissa Ivolginien luo, mistä hänen perheensä oli sittemmin noutanut hänet kotiin. Ruhtians käy joka päivä Jepantšinien oven takana haluten tavata Aglajan, mutta hänet käännytetään aina pois. Ruhtinas oleskelee ”huonomaineisen” Nastasjan luona ja käy tämän kanssa ulkona, mikä ei hänen imagoaan suinkaan paranna. Skandaali pakottaa Jepantšinit poistumaan paikkakunnalta. Ruhtinaan ja Jepantšinien yhteiset tuttavat eivät ainakaan kaikki enää tervehdi ruhtinasta. Sydänystävistä muun muassa Kolja on loukkaantunut ruhtinaan käyttäytymisestä, mutta antaa myöhemmin anteeksi. Yhä huonommassa kunnossa oleva Ippolit kutsuu ruhtinaan luokseen ja kertoo tälle, mitä paikkakunnalla puhutaan. Hän ei jaksa itse enää nousta jalkeille. Aglaja tapasi Ivolgineilla Ganjan, mutta ei tästä taida paria tulla näissäkään olosuhteissa, sillä Aglaja – vaikka oli syvästi suruissaan – nauroi Ganjalle päin naamaa.
Ruhtinaan tuttavista Jevgeni Pavlovits – sivusta-adjutantti – tulee sentään tapaamaan ja selostaa ruhtinaalle, minkä munauksen tämä on menneyt tekemään. Ruhtinas myöntelee kaiken ja ottaa syyt niskoilleen. Tulee mieleen, miksi Aglaja tämän tapaamisen Nastasjan luona oikein järjesti ja kutsui ruhtinaan sinne Nastasjan haukkumista kuuntelemaan. Kyllä hänessäkin tiettyä syyllisyyttä on välien katkeamiseen. Sivusta-adjutantti Jevgeni alkaa analysoida ruhtinaalle tämän luonteenpiirteitä: ruhtinaan ”synnynnäinen kokemattomuus, hyväntahtoisuus ja ilmiömäinen suhteellisuuden tajun puute” johtivat skandaaliin. Pitänee paikkansa. Sen sijaan Jevgenin selitys, jonka mukaan ruhtinaan suhteessa Nastasjaan on jotakin ”sovitun demokraattista”, ”naisasian lumousta”, vaikuttaa jo melko haetulta. Säälistä siinä lienee kysymys.
Ruhtinas on aivan hämmentynyt tapauksesta. Hän uskoo, ettei Jevgeni, eikä kukaan muukaan ymmärrä asiaa oikein. Jos ruhtinas pääsisi selittämään Aglajalle, tämä varmasti ymmärtäisi. Jevgeni on eri mieltä. keskustelussa Jevgeni saa ruhtinaan tunnustamaan, että hän rakastaa kumpaakin naista. Eihän se ole mahdollista, puuskahtaa Jevgeni.
Ruhtinas pitää Nastasjaa hulluna, mutta asiat ovat kuitenkin ajautuneet nyt siihen pisteeseen, että Nastasjan ja ruhtinaan häät pidetään – Nastasjan vaatimuksesta – ja vieläpä pikaisella aikataululla. Nyrkkeilijä Keller on valittu sulhaspojaksi. Kertomuksessa on muitakin humoristisia puolia. Lebedev yrittää saada ruhtinaan holhouksen alaiseksi ja pyytää erästä ”kunniamerkin saanutta” lääkäriä tutkimaan potilaan vaivihkaa. Ruhtinaaseen ihastunut lääkäri diagnostisoi, että jos kaikki tällaiset henkilöt pantaisiin holhoukseen, holhoojat loppuisivat kesken.
Häät eivät kuitenkaan tunnu ruhtinasta paljon hetkauttavan. Hän on kuin toisissa maailmoissa. Nastasjan mielialat vaihtelevat laidasta laitaan ja hän tuntuu pelkäävän Rogoa. Kuolemassa oleva Ippolit tekee parhaansa pelotellakseen ruhtinasta Rogon kostolla – ja onnistuukin varsin hyvin. Lukujakson lopussa koetaan uusi skandaali. Morsian karkaa melkein jo alttarille saavuttuaan: hän pyytää väkijoukossa näkemäänsä Rogoa pelastamaan hänet, ja pari matkustaa junalla pois. Omituisia mielenmuutoksia. Ehkä Nastasja alkoi ajatella, että avioliitto tuhoaisi ruhtinaan elämän, niin kuin epäilemättä olisi käynytkin. Ruhtinas suhtautuu tyynesti tapahtuneeseen – tällaista hän oli odottanutkin. Ruhtinaan luona pidetään jonkinlainen illanvietto. Sinne tunkeutuu muutamia kuokkavieraitakin, joita ruhtinas kuitenkin kohtelee luontaisella hyväntahtoisuudellaan. Seuraavana aamuna ruhtinas poistuu vaivihkaa paikkakunnalta. Mitenkähän Dostojevski päättää tarinansa?
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20080407 (20080407) o Ajk kotisivu o Dostojevski o WebMaster