KoululaiskieltäJepantšineilla järjestellään suuren tunnekuohun vallassa seurapiirikutsuja, joissa ruhtinaalla näyttää olevan jokin rooli: kyseessä on hänen esittelemisensä seurapiireille. Ruhtinaan esiintymiskyky herättää perheessä epäilyjä. Aglaja ja ruhtinas keskustelevat asiasta vakavasti. Aglajan varoitukset liiallisesta puhumisesta ja kalliin maljakon särkemisestä saavat ruhtinaan hermostumaan niin, että hän arvelee näiden synkkien ennustusten toteutuvan. Ruhtinas ehtii jo ehdottaa, että hän ”ilmoittautuisi sairaaksi”, mutta se ei kelpaa Aglajalle – ei asiallisesti eikä myöskään kielellisesti: ruhtinas myöntää, että ilmaus on koululaiskieltä, samoin kuin Aglajaa ärsyttänyt sana ”munaaminen”, jota ruhtinas sattuu käyttämään. Suomenkielessä ei tätä sanaa varmaankaan tunnettu teoksen kuvaamana aikana. – Vaikka Aglaja on välillä vähällä suuttua ruhtinaaseen, keskustelu saadaan kuitenkin kutakuinkin sopuisaan päätökseen.
Tuleva seurapiiritapahtuma hermostuttaa ruhtinasta niin, että hän nukkuu huonosti kärsien kuumeesta ja painajaisista. Aamulla humalainen Lebedev saapuu ruhtinasta tapaamaan ja puhuu sekavia. Sen verran hänen puheestaan saa tolkkua, että hän on saanut ”moraalisen korvapuustin” kenraalittarelta. Lebedev syyttää ruhtinasta katsoen tämän loukanneen häntä. Samalla hän paljastaa välittäneensä Jepantšineille tietoa ruhtinaan ja Nastasjan välisistä suhteista. Mies on melkoinen juorukello, todella kavala ”ystävä”! Ruhtinaalla olisi täysi syy loukkaantua. Syynä Lebedevin juoruiluun on pelkästään ”kutkuttava uteliaisuus”, kuten hän itse selittää. – Lebedev kertoo saaneensa tyttäreltään Veralta haltuunsa Aglajan Ganjalle kirjoittaman kirjeen. Juuri sitä hän oli tarjonnut kenraalittarelle ja saanut ”korvapuustin”. Nyt hän tyrkyttää sitä ruhtinaalle, ja jopa vihjaisee, että se pitäisi avata ja lukea. Ruhtinas torjuu heti moisen kirjesalaisuuden loukkauksen ja pyytää Koljaa toimittamaan sen perille. Meille ei kerrota, mitä kirje sisältää.
Kenraali Ivolgin huonossa kunnossa Lukuun liittyy myös vielä suurempaa dramatiikkaa. Kenraali Ivolgin saama halvauskohtaus on lääkärien mukaan vakava. Kolja on tapahtuneesta täysin pois tolaltaan. Outoa, että se liikuttaa melkoisesti myös Lebedeviä, joka pitää tapahtumaa omana syynään. Niin voi osittain ollakin, sillä hänhän kiusasi kenraalia neljänsadan ruplan varkausjutulla.
Seurapiiri pyöriiRuhtinas saapuu illalla Jepantšinien kutsuille ja käyttäytyy – yllättävää kyllä – täysin korrektisti, rikkomatta maljakkoa ja kaatumatta parketille, jota myös etukäteen pelättiin. Ruhtinas on seurapiireissä kuin kotonaan, mutta tulkitsee vieraiden pinnallisen kohteliaisuuden väärin. Jopa pelätty mamma Belokonskaja, kenraalittaren ystävätär ja neuvonantaja – jota Aglaja pitää kelvottomana ämmänä – on ruhtinaan mielestä mukavan tuntuinen. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään hyvien ihmisten juhla, vaan toisiinsa todellisuudessa välinpitämättömyydellä tai suorastaan vastenmielisyydellä suhtautuvan joukon kokoontuminen – kuten kertoja meitä valistaa. Kuvaus tuo mieleen Marcel Proustin luonnehdinnat pariisilaisen hienoston tai sellaiseksi itseään luulevan kansanosan kokoontumisista turhanpäiväisille illallisilleen.
Hillitseekö ruhtinas kielensä? Loppuosa lukujaksosta menee kutsuilla olleiden tyyppien esittelyyn. Ruhtinas nauttii tilanteesta täysin siemauksin. Hän käyttäytyy hillitysti ja ymmärtää pitää suunsa kiinni sekä kuuntelee kohteliaasti muiden puheita. Mutta miten mahtaa käydä jatkossa? Vaikuttaa siltä, että sanottavaa patoutuu hänen sisäänsä, ja ”sattumalta hän rupesikin puhumaan…”, kun häneltä kysyttiin jotakin. Malttaako hän olla ryhtymättä esitelmöimään ja viisastelemaan, mistä Aglaja häntä tiukasti kielsi?
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20080310 (20080310) o Ajk kotisivu o Dostojevski o WebMaster