Pekka Pihlanto
31 Irtiammuttu jalka ja Napoleonin paašipoika

• Kunnioituksen puutetta
• Lebedevin irtiammuttu jalka
• Napoleonin paašipoika
• Kenraali Ivolgin katkoo välejään
• Halvauskohtaus
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Kunnioituksen puutetta

Sovittu tapaaminen kenraali Ivolginin ja ruhtinaan kanssa toteutuu. Kenraali vakuuttaa, että hän jättää ”tämän talon, siis Lebedevin talon” – mutta eikö hän ollut jo jättämässä Ptitsynin talonkin? Kenraali selostaa, mistä hänen ja Lebedevin välillä kiikastaa. Varastetusta rahasummasta ei kuitenkaan puhuta mitään. Kenraali vaatii kunnioitusta, mitä hän ei Lebedeviltä omasta mielestään saa. Tänä päivänä Venäjä kiukuttelee Kosovon itsenäisyyden johdosta, koska Venäjää ei kunnioiteta (pelätä?) riittävästi. Onko tämä kunnioituksen tarve vahva kulttuuripiirre Venäjällä edelleen?
 

Lebedevin irtiammuttu jalka

Osoituksena kunnioituksen puutteesta kenraali näkee Lebedevin ilkikurisen kertomuksen. Sen mukaan Lebedev sattui oleskelemaan vuonna -12 Moskovassa Napoleonin ollessa siellä valloitusretkellään. Lebedeviltä oli ammuttu vasen jalka tykillä irti, ja hän oli haudannut sen juhlavin menoin. Mies käy kerran vuodessa jalkansa haudalla – muka, voisi tähän lisätä. Kenraali osoittautuu tässäkin tosikoksi: hän inttää, että Lebedev ei voinut olla vuonna -12 Moskovassa, sillä hän on liian nuori. Lebedev oli tähän todennut, että jos hänen on uskottava kenraalin olleen Napoleonin paašipoikana samana vuonna, niin uskottakoon hänenkin kertomukseensa.
 

Napoleonin paašipoika

Kenraali kertoo ruhtinaalle seikkaperäisesti Napoleon-episodinsa. Hän oli ollut vähän toisella kymmenellä kun osui sattumalta Moskovan kadulla Napoleonin silmiin ja lopulta tämän paašipojaksi. Napoleonin ja pojan suhde oli hyvin läheinen. Poika sai kuulla suuren Bonaparten yölliset huokailut. En yhtään ihmettele, että Lebedev ei tätä usko. Vaikea on lukijankaan uskoa tätä todeksi, vaikka se mahdollisuuden rajoissa onkin – varsinkaan kun kenraali on jo aikaisemmin osoittautunut melkoiseksi satusedäksi. Ruhtinaskaan ei näytä uskovan, sillä hän purskahtaa nauruun kenraalin lähdettyä. Ruhtinas antaa kyllä sympatiansa kenraalille ja saa tämän kertomuksensa edetessä suorastaan hurmokselliseen tilaan. Kenraali poistuukin hyvin tyytyväisenä itseensä. Ruhtinasta kyllä hieman arveluttaa, että hän houkutteli ymmärtämyksellään kenraalin tällaiseen tilaan.
 

Kenraali Ivolgin katkoo välejään

Kenraali katkaisee sitten välejään sinne ja tänne: jopa ruhtinas saa kirjeen, jossa kenraali kertoo, että he eivät enää tapaa, vaikka ruhtinas saakin kehut jalosta luonteestaan. Meille kerrotaan, että kenraali oli käyttäytynyt huonosti kenraali Jepantšinin talossa ja ajettu sieltä häpeällisesti matkoihinsa. Siinä eräs syy siihen, että kenraali Ivolgin käyttäytyi niin mielettömästi viime lukujaksossa. Minä luulen edelleen, että varastetulla rahasummalla oli asiassa oma roolinsa, vaikka sitä ei koko lukujaksossa mainitakaan – eihän ylpeä kenraali voisi siitä tietenkään puhuakaan.
 

Halvauskohtaus

Lukujakson viimeisessä kohtauksessa kenraali Ivolgin ja Kolja ovat poistumassa talosta. Onko kyseessä viime lukujaksossa kuvattu poistuminen? Siinä tapauksessa kertomuksen kronologia ontuu. Edellä kuvaamani Napoleon-keskustelu ruhtinaan kanssahan tapahtui kyseistä ulosmarssia seuraavana päivänä. Kenraalin ja Koljan keskustelu on varsin luottamuksellista ja läheistä. Kumpikin itkeä pirauttaa välillä: venäläiset ovat niin tunteellisia. Lopuksi paljastuu eräs syy kenraalin sekavuuteen. Kolja huomaa, että isäukko on saamassa halvauskohtauksen. Jälleen Dostojevski lopettaa luvun varsin dramaattiseen kohtaukseen.
 

Palautetta 

Lähetä palautetta!