Jopa hyttynen tietää paikkansaIppolitin "viimeinen vakaumus" on kuin onkin itsemurha-aikomus. Hänen lukemansa paperi on itsemurhaajan kirje, joka yleensä tulee jälkeenjääneiden tietoon vasta jälkikäteen. Ippolit haluaa kuitenkin kuulla kommentit siitä. Lukujakso on äärimmäisen dramaattinen. Ippolit lukee paperista, että hänellä on pieni pistooli, jolla hän on aikoo toteuttaa vakaumuksensa. Hän selittelee monitahoisesti ja sekavastikin motiivejaan. Muun muassa uskonto tulee mukaan juttuun, ja hän paljastaa uskovansa jonkinlaiseen korkeimpaan voimaan, jonka tarkoitusperiä ei tosin voi ymmärtää. Kaikki ruhtinaan tarkoittama hyvä Ippolitille - mahdollisuus nähdä auringonlaskuja, puita jne. - vain muistuttaa häntä lähestyvästä lopusta. Jopa hyttynen, joka surisee auringonvalossa tietää paikkansa ja on tyytyväinen, toisin kuin Ippolit. Tämä lienee tyypillistä vaikeuksissa olevan ajattelulle: sitä katselee kadehtien sellaista, jolla tällaista - eikä mitään muutakaan - murhetta ole.
Kytkentä meidän aikaammeKammottava kytkentä meidän aikaamme: Ippolit leikittelee synkästi ajatuksella, että hän tappaisi viime töikseen kymmenen ihmistä. Taas tämä kirjailijan "pakkomielle" joukkomurhista puhumiseen nousee esiin. Jotkut meidän aikamme kiusatut ja syrjäytyneet ajattelevat ilmeisesti samalla tavalla - ja eräät toteuttavatkin aikeensa. Onko kyseessä pohjaton pahuus vai epätoivo? Taitavat molemmat yhdistyä tällaisessa tilanteessa. Harvaa ihmistä kärsimykset jalostavat, vaan usein herättävät katkeruuden ja vihan parempiosasia kohtaan. Ippolitin spekulaatiossa hän ei tosin tappaisi itseään murhien jälkeen, vaan hän nauttisi pidätettynä viimeiset viikkonsa suhteellisen mukavasti sairaalassa.
Nalli unohtuiKuulijoiden reaktiot ovat yllättäviä. Kun Ippolit lopettaa uupuneena, osa seurueesta osoittaa suurta välinpitämättömyyttä ja jopa pilkkaa hänen esitystään kohtaan. Ippolit pettyy ja raivostuu. Tietenkin ruhtinas osoittaa myötätuntoa, mutta ainahan hänen ponnistelunsa valuvat hukkaan. Ippolit ottaa kuitenkin ruhtinasta kädestä ja katsoo tätä silmiin kymmenen sekuntia, tahtoen "hyvästellä ihmisen". Suurin osa vieraista alkaa tehdä kylmästi lähtöä. Eräät haluaisivat sentään pelastaa Ippolitin ottamalla hänen aseensa haltuunsa. Ippolit harhauttaa heitä ja kertoo sen olevan lipaston laatikossa. Kun Lebedev ja kumppanit rientävät sitä hakemaan, Ippolit ottaa aseen taskustaan ja yrittää ampua itseään ohimoon - mutta iskuri vain naksahtaa, sillä nalli on unohtunut. Nyt Ippolitilla on kova hätä vakuuttaa, että hän vain unohti sen - hän oli kyllä tosissaan.
Ruhtinasta varotetaanVähitellen kohu hiljenee ja Ippolit viedään nukkumaan. Kolja ja muut ystävät valvovat vuorotellen hänen huoneessaan. Jevgeni vaihtaa muutaman sanan ruhtinaan kanssa, mutta ei halua nyt puhuakaan asiastaan. Hän varottaa ruhtinasta pitämään huolta siitä, että ei joudu noiden kymmenen tapettavan joukkoon. Ruhtinas ei tunnu uskovan veritekoa mahdolliseksi. Jevgeni kiinnittää ruhtinaan huomiota siihen, että Ippolit pyysi antamaan yhden kappaleen kirjoitustaan Aglajalle. Ruhtinas oli huomannut saman. Onkohan poikaparka rakastunut?
Sukulaissieluja?Ruhtinas harhailee puistossa ja äkkiä hän muistaa Sveitsin matkansa alkuajoilta samanlaisen tunnelman kuin mistä Ippolit kertoi hyttysen lennosta puhuessaan. Ruhtinas oli yhtä ahdistunut nähdessään auringon nousun, vuoret ja muun luonnon. Taitavat olla sukulaissieluja. Ruhtinas vaipuu vihreällä penkillä uneen ja näkee painajaisunen naisesta, joka on tehnyt hirvittävän rikoksen. Kummittelisiko siinä Nastasja? Hän herää naisen naurahdukseen - Aglaja on tullut kohtaamispaikalle ja tarttunut hänen käteensä. Kirjailija järjestää kaiken dramatiikan jälkeen rauhallisen suvantopaikan.
|
||
PalautettaAsko Korpela: Loistravaa, loistavaa...
|
||
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20080115 (20080115) o Ajk kotisivu o Dostojevski o WebMaster