Pekka Pihlanto
18 Kenraalitar utelee

• Kirjesalaisuus ei kenraalitarta pidättele
• Sopimattomia tuttavuuksia
• Porttikielto ja sen peruutus
• Aglajan rooli on alkanut korostua
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Kirjesalaisuus ei kenraalitarta pidättele

Tämä lyhyt kirjan 2. päättävä luku koostuu ruhtinaan ja kenraalittaren välisestä keskustelusta. Kenraalittaren omalaatuinen ailahteleva luonne käy taas kerran ilmi. Kenraalitar on selvästi riippuvainen ruhtinaasta, mutta ei halua sitä myöntää - edes itselleen. Kenraalitar saapuu tapaamaan kävelylle lähtevää ruhtinasta, mutta tähdentää heti, että ei tule pyytämään anteeksi, sillä ruhtinas on väärässä. Ruhtinas on altavastaajan asemassa ja yrittää selittää, että he ovat molemmat väärässä. Kenraalitar on saanut vihiä sitä, että, Aglaja on lähettänyt ruhtinaalle kirjeen, jonka sisällön tämä joutuu nyt kertomaan. Rakastatko sinä Aglajaa, utelee kenraalitar. Ruhtinas kieltää, mutta hieman epävarmasti. Hänen suhteensa tyttöön on pikemminkin kuin veljen ja sisaren välinen. Hän toivoi Aglajasta itselleen ystävää. Kenraalitar vakuuttaa, että Aglajaa ruhtinas ei tule ikinä saamaan, siitä hän tulee itse pitämään huolta.

Sopimattomia tuttavuuksia

Kenraalitar on kiinnostunut - kuten kaikki muutkin - myös sivusta-adjutantti Radomskin maineen mustaamiskampanjasta. Vaikka kenraalitar nyttemmin uskoo, että Radomski on syytön, ei hänkään ole kelvollinen vävyehdokas. - Kenraalitar haluaa myös tietää, rakastaako ruhtinas "sitä naista", siis Nastasjaa, ja onko hän tullut paikkakunnalle tämän takia. Tämä suhde ei saa lainkaan kenraalittaren hyväksyntää. Kenraalitar tietää, että Aglaja on jopa tapaillut Nastasjaa ja samoin Ganjaa. Varvara on mahdollisesti syypää, ja ehkä sai siitä syystä porttikiellon kenraalittaren kotiin. Kovasti Nastasja näyttää kiehtovan ihmisiä ja vetävän heitä puoleensa kuten ruhtinaskin.

Porttikielto ja sen peruutus

Kenraalitar utelee onko ruhtinas tavannut "inhottavia poikia", joista ei aluksi saanut puhua mitään ja saa tietää, että "Pavlištševin poika" on lähettänyt sovinnollisen kirjeen, jonka ruhtinas joutuu tietysti näyttämään. Kirjeestä syntyy riita, kun kenraalitar pitää sitä joutavana. Ruhtinas uskaltaa olettaa, että kenraalitar on salaa mielissään kirjeen sisällöstä, mutta tämä kieltää sen jyrkästi. Ruhtinas moittii lempeästi kenraalitarta siitä, että tämä ei tunnusta tunteitaan. Tästä suuttuneena kenraalitar antaa ruhtinaallekin porttikiellon, mutta peruukin sen seuraavassa käänteessä. Kun ruhtinas nimittäin toteaa, että häntä onkin kielletty käymästä, kenraalitar haluaa heti tietää, kuka on kieltänyt. Aglajalta on tullut kirjallinen kielto tai sellaiseksi tulkittava, ja sekin on kenraalittaren heti nähtävä. Hän syyttää ruhtinasta tyhmyydestä - jopa idiootiksi - kun tämä on ottanut kiellon täydestä. Siispä on heti lähdettävä - aivan kiusallakin - tapaamaan Aglajaa. Ruhtinasparka suorastaan hätääntyy: "Antakaa s entään ottaa hattu mukaan!" Siinä sivussa kenraalitar haukkuu hatun mallittomaksi. Todella erikoinen nainen, joka riepottelee ruhtinasta kuin räsynukkea.

Aglajan rooli on alkanut korostua

Kuten edellä esittämästäni näkyy, Aglaja on noussut tapahtumien kulusta poissa ollessaankin varsin tärkeään asemaan tarinassa. Hän solmii suhteita miten haluaa ja äiti yrittää ohjailla hänen elämäänsä, mutta ilmeisen huonolla menestyksellä. Kaksi muuta erikoista naista - kenraalitar ja Nastasja - ovat niin ikään keskeisiä hahmoja.

Palautetta 

Lähetä palautetta!