Ganja selvittääGanja selvittää perusteellisesti suorittamansa tehtävän. Käy ilmi "matemaattisen tarkasti", että Burdovski ei voi olla Pavlištševin poika. Selostuksen edistyessä ilmenee lieventäviä asianhaaroja kuten se, että herra Pavlištšev oli kiintynyt Burdovskiin ja tämän äitiin - siitä olivat poika-huhut saaneet alkunsa. Burdovskin maine pestään puhtaaksi - varmaankin ruhtinaan vaatimuksesta - ja jopa ruhtinaan petolliseksi leimaaman asianajajan toiminnalle tulee näistä huhuista tiettyä perustetta.
Almut eivät ole almujaBurdovskin porukka heittää suurieleisesti ruhtinaalle takaisin tämän antamat 250 ruplaa, koska ne ovat "almuja". Kun rahat lasketaan, niitä onkin vain sata ruplaa. Nyt alkavat Lebedevin veljenpojan ja kumppaneiden kovat selittelyt siitä, että itse ele on pääasia, ei palautetun summan suuruus - almusta ei ole suinkaan kysymys. Näiden veijareiden kalloon ei mahdu se, että kun rahaa käytettiin (vaikkakin asianajajan kuluihin), almu otettiin osittain vastaan. Minusta tuntuu, että jouduttaessa kanssakäymisiin venäläisten kanssa esimerkiksi ulkopolitiikassa, on joskus törmätty vastaavanlaisiin argumentteihin, jotka eivät kestä logiikan päivänvaloa. - Sivusta-adjutantti Radomski saa esitetyn vaatimuksen puolusteluja kuunnellessaan aiheen viitata kuusinkertaisen murhaajan asian-ajajan perusteluun: kenellepä köyhyydessä elävän mieleen ei tuollainen tulisi.
RaivokohtausRuhtinas myötäilee lammasmaisesti Burdovskin porukan röyhkeyksiä. Ainoa, joka lopulta kyllästyy asiaan ja ilmaisee kantansa räväkästi, on kenraalitar. Hän saa tuttaviensa ja perheenjäsentensä kammoksuman raivokohtauksen, ja silloin saavat kuulla kunniansa niin burdovskilaiset kuin ruhtinaskin. Kenraalitar paljastaa porukan psykologisen juonen, joka perustuu tietoon ruhtinaan herkkyydestä jakaa rahaa ympärilleen. Kenraalittaren kysymykseensä ruhtinaalta saama vastaus paljastaa, että tämä aikoo jo huomenna mennä näiden röyhkimysten luo rahatukko kädessään.
Ippolit haluaa pitää pienen puheenKoko kohtaus on surkuhupaisa. Se saa yllättävän käänteen kun yskänpuuskiinsa melkein tikahtuva Ippolit reagoi kenraalittaren haukkuihin sopuisasti: hän, parin viikon sisällä kuoleva mies, haluaisi pitää pienen puheen - jättää jäähyväiset ihmiskunnalle. Hän käsittelee taitavasti kuulijoiden herkimpiä tunteita, erityisesti kenraalittaren, johon hän tunnustaa olevansa hiukan rakastunut. Kukapa nainen voisi moista vastustaa? Kenraalittaren kiukku sulaa kuin voi auringossa ja hän vaatii tarjottavaksi tuolia Ippolitille. Kaikki haluavat kuulla, mitä kuolemaantuomitulla on sanottavaa.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20071105 (20071105) o Ajk kotisivu o Dostojevski o WebMaster