Ruhtinas vetää puoleensaTässä lukujaksossa vietetään maalaiselämää Lebedevin huvilalla, jonne ruhtinas on viety lepäämään. Jepantšinit majailevat noin kolmensadan askeleen päässä. Ruhtinaan persoona vetää ihmisiä Lebedevin huvilalle kuin hunaja kärpäsiä. Kenraali Ivolgin, hänen poikansa Ganja ja erityisesti Kolja tulevat paikalle. Samoin Jepantšinit, Ptitsynit (siis koronkiskuri ja Varvara) sekä ruhtinas š, joka tuntee ruhtinaamme ennestään, jne. Lebedev yrittää mustasukkaisesti pitää ruhtinaan itsellään ja hätistelee vieraita pois häiritsemästä, vaikka ruhtinas itse kaipaisi seuraa. Lebedeviä harmittaa erityisesti Kolja, joka saa kulkea ruhtinaan luona miten tahtoo: Kolja valvoi ystävänsä sairasvuoteen äärellä melkein tauotta. Ruhtinaan täytyy uhata Lebedeviä poismuutolla, ellei tämä päästä ihmisiä hänen luokseen, mistä Lebedev suorastaan pelästyy. Lebedev on nyt ruhtinaan ansiosta paikkakunnan seuraelämän keskipisteessä, joten hänelle on tärkeää, että ruhtinas pysyy hänen hoivissaan. Kyseessä ei liene siis pelkkä liikeasia, vaikka koko ajan hän korottaa mielessään summaa, jota hän aikoo velottaa vuokralaiselta. Lebedevillä on "salaisuus", jota hän paljastaa säästeliäästi ruhtinaalle. Eräs nainen haluaisi tavata ruhtinaan salaa. Olisiko hän Nastasja?
Kenraalittaren muisti rakoileeKun kenraalitar kuulee ruhtinaan olevan naapurissa, hän tekee heti vierailun - tyttäret mukanaann. Kenraalitar on jotenkin pettynyt, kun mies onkin hyvissä voimissa, eikä kuolinvuoteellaan. Tarkkanäköinen Kolja naljailee tästä reaktiosta ja jälleen on riita puhkeamassa kenraalittaren ja Koljan välille. Kenraalitar käyttäytyy taas kerran muutoinkin omituisesti: hän pyrkii ajamaan inhoamansa kenraali Ivolginin pois ruhtinaan luota ja kieltäytyy muistamasta, että tämä oli kantanut käsillään kenraalittaren tytärtä Aglajaa. Omat koirat purevat kenraalitarta, sillä tyttäret vahvistavat Ivolginin muistelukset. Myös Lebedev pitää Ivolginia huonona seurana ruhtinaalle, sillä Ivolgin oli kunniansa päivinä järjestänyt vastaanottoja jopa seitsemällesadalle vieraalle (!).
Ruhtinas tarjoaa vaihteluaSeurapiiri on siis taas koolla ja kuten nähtiin, ryhmän keskuudessa esiintyy jännitteitä. On suorastaan ihme (ja hieman epäuskottavaa), että vaatimaton ruhtinas kiinnostaa näin voimakkaasti ihmisiä. Hän on kuitenkin perin juurin erilainen kuin muut, ja ilmeisesti lomapaikkakunnalla kaivataan vaihtelua lomanvieton pitkästyttäviin rutiineihin.
Köyhä ritariKenraalittaren infantiilisuus tulee jälleen kerran todistetuksi. Hän riitelee Koljan kanssa ottaen todesta tämän ärsyttävät kommentit. Kolja heittää huulen, että parasta ovat köyhät ritarit. Kenraalitar ei tajua tai ei ole tajuavinaan, mistä on kysymys. Köyhä ritari esiintyy venäläisessä runossa, josta on ollut seurueessa puhetta joskus aikaisemmin. Minusta tuntuu, että sanapari viittaa myös Don Quijoteen, ja jossakin vaiheessa tämä nimi sitten mainitaankin. Keskustelun kuluessa Aglaja saa kiukunpuuskan, mutta leppyy yhtä yllättävästi kuin vihastuikin. Köyhästä ritarista tehdään uskoakseni näin iso asia sen takia, että sillä tarkoitetaan ruhtinasta. Ruhtinaskin ilmeisesti tajuaa tämän, sillä hän punastelee ja on poissa tolaltaan. Aglajan reaktioista käy ilmi, että hän arvostaa ja kunnioittaa ruhtinasta.
Mistä puhutaanTäytyy todeta, että tämän venäläisen seurapiirin keskustelunaiheet eivät ole kovin lennokkaita - tämä kävi ilmi jo teoksen ensimmäisessä osassa. Mistään päiväkohtaisesta tai muuten tähdellisestä asiasta ei puhuta, esimerkiksi politiikasta, mutta tämä seikka on ehkä varmistanut, että teos on saanut klassikon aseman. Tapahtumat ja keskustelut ovat kiinni lähinnä vain ihmisluonteen ja ihmissuhteiden problematiikassa. Toisaalta teemojen päiväkohtaisuus, mitä Marcel Proust harrasti teossarjassaan "Kadonnutta aikaa etsimässä", ei kuitenkaan estänyt tästä tulemasta klassikkoa. Siinähän puhutaan paljon esimerkiksi Dreyfusin jutusta, joka kuohutti sen ajan Ranskaa, ja viimeisessä osassa ensimmäinen maailmansota on näkyvästi esillä. Tosin pääpaino tässäkin teossarjassa on ihmissuhteissa ja ihmisissä - muun muassa muistin problematiikassa, jotka ovat ajattomia teemoja.
Dostojevskin "henkilöpolitiikka"Käsillä oleva luku päättyy totuttuun tapaan yllättävällä sisääntulolla: kenraali Jepantšin saapuu paikalle nuorehkon miehen seurassa. Dostojevski tuo toistuvasti esiin uusia kasvoja, ja jotkut vanhat vaipuvat unholaan, kuten esimerkiksi Ganja, joka ei ainakaan toistaiseksi näyttele juuri minkäänlaista roolia juonenkehittelyssä. Samoin Rogo jäi ainakin tämän luvun ajaksi "lepäämään".
|
||
PalautettaAsko Korpela: Venäläisyyden ydintä
|
||
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20071022 (20071022) o Ajk kotisivu o Dostojevski o WebMaster