Tunkua Moskovaan
Teoksen osan kaksi avausjakso on kokonaan kertojan varassa. Hän on
osittain tietämätön ruhtinaan vaiheista (samaa metodia sovelsi
toisinaan Westö). Tiedetään, että lähes kaikki
keskeiset henkilöt ovat painuneet yksi toisensa jälkeen Moskovaan:
Nastasja, ruhtinas ja Rogo sakkeineen. Nastasja on leikkinyt kissaa ja
hiirtä Rogon kanssa: kadonnut, löydetty ja taas kadonnut. Ruhtinas
on päässyt Moskovassa piireihin ja sitä kautta kenraalitar
Jepantšina saa tietoja hänestä. Ruhtinas on jättänyt
pysyvän vaikutuksen kenraalin perheeseen, ja hänen asemansa siinä
vaihtelee kuin pörssikurssi: välillä hänestä sopii
puhua, välillä ei - aina sen mukaan, minkälaisia uutisia
kenraalitar hänestä saa. Ruhtinas on käyttäytynyt avokätisesti
perintönsä kanssa, joka ei niin suuri ollutkaan kuin luultiin.
Hän hyväksyy olemattomin perustein tädilleen testamentin
tehneen kauppiaan väitettyjä velkoja. Tämän raha-asioihin
liittyvän piirteen me ruhtinaasta jo tunnemmekin.
Naimakauppoja ja velkavankeutta
Kenraalin vanhimman tyttären avioliitto Totskin kanssa on rauennut.
Kenraalin perheen tuttavuuteen ujuttautuu uusi ruhtinas, josta käytetään
salaperäisesti vain nimen alkukirjainta š. Tämä taas tuo
mukanaan nuoren sukulaisensa Jevgeni R:n, joten tyttärillä alkaa
pian olla kysyntää. š naikin Adelaiden, ja R. on kiinnostunut
Aglajasta. - Ganja voi huonosti - suorastaan sairastuu. "Jostakin syystä"
hän jättää työpaikkansa kenraalin firmassa, eikä
häntä enää nähdä kenraalin perheessä.
Ganjan tiedetään käyneen ennen ruhtinaan lähtöä
tämän kanssa vakavan keskustelun, jossa itkettiinkin. Ganja on
samalla pyytänyt ruhtinasta viemään Nastasjan hänelle
antamat takasta poimitut satatuhatta ruplaa (tämä käänne
jäi minulta mainitsematta viime jaksossa). Tämän johdosta
Koljan usko veljeensä alkaa palailla. Ganjan sisar Varvara avioituu
koronkiskuri Ptitsynin kanssa, ja Ganjan perhe muuttaakin lopulta tämän
residenssiin. Hölösuu täysihoitolainen Ferdy häviää
jonnekin, ja Ganjan isä, kenraali, joutuu velkavankeuteen kirjoiteltuaan
huolettomasti velkakirjoja tutulle luutnantinleskelle. "Usko sitten tämän
jälkeen ihmisiin", toteaa kenraali, joka ei kuvitellut näillä
papereilla olevan jotain merkitystä. Dostojevskin hienovarainen huumori
pilkahtaa tässä esiin: kenen ihmisuskoa tämä tapaus
tosiasiassa koettelikaan? Kenraali viihtyy hyvin velkavankeudessa - siellä
kun saa näköjään ryypätäkin.
Jepantšineilla tapahtuu
Varvara ystävystyy jostakin syystä kenraali Jepantšinin tytärten
kanssa, mutta kenraalitar pitää hänestä koko ajan yhä
vähemmän. Myös Kolja tutustuu Jepantšineihin ja hänestä
tulee suorastaan kenraalittaren lemmikki. Kolja on edelleen ruhtinas Myškinin
"rakas" ystävä. Hän kuljettaa ruhtinaan merkillisen kirjeen
kenraalin tytär Aglajalle, mutta tämä halveksii pojannappulaa.
Kolja loukkaantuu tästä verisesti - olihan hänellä
kaulassaan upouusi veljeltä lainattu kaulaliina!
"Don Quijote Myškiniläinen"
Aglaja tallettaa ruhtinaan kirjeen jonkin teoksen väliin, joka osoittautuu
"Don Quijote Manchalaiseksi"! Aglaja purskahtaa hillittömään
nauruun, huomattuaan kirjan nimen. Syytä tähän ei tarvitse
kauan miettiä: ruhtinaassa on jotakin samanlaista lapsekkuutta ja
todellisuuspakoa kuin Quijotessakin - ilmetty Surullisen hahmon ruhtinas.
Ei hän "hullu" ole, mutta idiootiksi leimattu kuitenkin.
Lämmittelyjakso
Tämä luku muodostaa eräänlaisen lämmittelyjakson
teoksen toiselle osalle. Korttipakka on pantu taas vähän sekaisin,
ja epäilemättä ruhtinas saapuu ennen pitkää Pietariin
hämmentämään seurapiirejä. Ruhtinaan erikoista
sanailua olen jo kaivannutkin.
|
Palautetta
Asko Korpela: Tässä oli muutama kohta...
Asko:
20071006 |
Kun Pekka on painottanut lukemista suomen kielellä, että saa tarkan selon tapahtumista, niin nyt huomaan muutamia epätarkkuuksia omassa raportissani ikäänkuin tämän väitteen tueksi. Eihän tässä Aglaja, Myshkinin mielitietty naimisiin mennyt vaan Adelaida. Minä sekoilin. Tämä Don Quijote ja naurunpuuska siinä yhteydessä vilahti myös huomaamatta ohi silmien nimenomaan kirjoitusvaihessa. Muistuu kyllä nyt mieleen eli lukuvaiheessa sen huomasin. Samoin Koljan loukkaantuminen jäi kirjoittaessani huomaamatta ja mainitsematta. Olisi pitänyt. No, itse asiassa nämä eivät kielestä kiinni ole. Olisivat ehkä jääneet huomaamatta, vaikka olisin enkelten kielellä lukenut.
asko.korpela@nbl.fi
|
asta manner: Näin saa vastauksen ihmettelylleen
asta:
20071014 |
Pekka kirjoitti kohtaan ,jossa vialhti Don quijote "Syytä tähän ei tarvitse kauan miettiä: ruhtinaassa on jotakin samanlaista lapsekkuutta ja todellisuuspakoa kuin Quijotessakin - ilmetty Surullisen hahmon ruhtinas. Ei hän "hullu" ole, mutta idiootiksi leimattu kuitenkin." Näin siis sain suoraan vastauksen ihmettelylleni. Jotenkin tuntuu aika uskomattomalta se, että näissä lukujaksoissa on aina paljon asioita ja silti me lukijat kiinnitämme pitkälti samoihina isoihin huomiota.
asta.manner@tse.fi
|
|