- Ganjan huono luonne
- Ruhtinas kuulee isästään
- Keskellä perheriitaa
- Huumoria sittenkin
- Palautetta
- Lähetä palautetta!
Ganjan huono luonne
Ruhtinas lähtee Gavrilan eli Ganjan kanssa uuteen majapaikkaansa. Siellä tutustumme Ganjan omalaatuiseen perheeseen: Nina-äitiin, Varvara-sisareen - johon Ganjalla on vihamieliset välit ilmeisesti Ganjan suunnitteilla olevan avioliiton takia - rappiolla olevaan kenraali-isään Ivolginiin, jota perhe häpeää ja hyljeksii, sekä Kolja-veljeen, lukiolaiseen. Perheen elatus näyttää olevan halveksittavan täysihoitolanpidon varassa. Ganja suhtautuu ruhtinaaseen edelleen vihamielisesti ja loukkaavasti, sillä hän kuvittelee tämän laverrelleen hänestä. Perusselitys tälle käyttäytymiselle lienee kuitenkin Ganjan huono luonne: hän purkaa harminsa ja nöyryytyksensä vastustuskyvyttömään (ja viattomaan) kohteeseen. Harmeja Ganjalla kyllä on: perhe ei suvaitse ajateltua morsianta Nastasjaa, eikä Ganja itsekään tätä rakasta, vaan pikemminkin vihaa, mutta se raha… Ganja terrorisoi perhettään, jonka vaatimatonta taloudellista asemaa ja erityisesti virkansa menettänyttä, rappiolla olevaa isää hän häpeää.Ruhtinas kuulee isästään
Ruhtinas törmää kaikkiin näihin henkilöihin, jotka ponnahtavat hänen huoneeseensa kuin liukuhihnalta. Lisäksi sinne tupsahtaa omituinen täysihoitolainen Ferdyštšenko (mikä nimihirviö!), joka kieltää ruhtinasta lainaamasta tälle rahaa, vaikka tulee sitä varmuudella pyytämään. Lisäksi talossa sattuu olemaan Ganjan ystävä Ivan Ptitsyn, joka elelee lainaamalla rahaa korkealla korolla - koronkiskuri siis. Hän "ei ole aivan välinpitämätön Varvaraa kohtaan". Käy myös ilmi, että kenraali Ivolgin oli ruhtinaan isän hyvä ystävä - "Minä olen kantanut teitä käsivarsillani", toteaa kenraali. Sympaattinen miekkonen, vaikka Ganja häntä niin häpeääkin. Ruhtinas saa kuulla isänsä viimeisistä vaiheista.Keskellä perheriitaa
Ruhtinas joutuu keskelle perheriitaa, joka johtuu Nastasjasta, ja jälleen malttinsa täysin menettänyt Ganja loukkaa häntä. Poistuttuaan huoneesta ruhtinas kuulee ovikellon vaimean soinnin ja avattuaan oven, tuijottaa Nastasjaa. Nainen luulee ruhtinasta palvelijaksi ja vaatii tätä ilmoittamaan hänet. On kuin pommi putoaisi riitelijöiden niskaan. Nastasja käyttäytyy välillä röyhkeästi, välillä (muka) sydämellisesti. Perhettään häpeävä Ganja on vaikeassa asemassa - kaiken kukkuraksi isä törmää paikalle. Ganja pelkää Nastasjan pilkkaavan häntä perheen takia ja hän aikoo vielä kostaa tälle - melko huono asetelma avioliittoa ajatellen. Nastasja tuntuu kuitenkin kuuntelevan mielenkiinnolla kenraalin juttuja. Muun muassa sitä, miten eräs nainen heitti hänen sikarinsa junan ikkunasta ja miten hän heitti vuorostaan naisen puudelin ikkunasta. Samalla menivät välit aikaisemmin tapaamamme kenraalin kanssa. Nastasja kuitenkin muistaa lukeneensa samanlaisen jutun lehdestä. Mutta tämä minun tapaukseni sattui kaksi vuotta aikaisemmin, puolustelee kenraali nolona. Sitten soi ovikello…. - Tapahtumat etenevät kiinnostavalla tavalla ja lukija joutuu kiusaukseen katsoa ensi viikon lukujakson puolelta, kuka pyrkii taloon.Huumoria sittenkin
Kun etukäteen keskusteltiin Dostojevskista lukukohteena kävi ilmi, että huumoria on turha odottaa. Nyt kuitenkin olen ilokseni havainnut, että kyllä sitäkin on: huvittavia henkilötyyppejä ja heidän repliikkejään, kuten Rogožin (junassa tavattu). Myös molemmissa kenraaleissa on tiettyä koomisuutta ja varsinkin kenraalittaressa. Myös ruhtinaan tapaama rahaa lainaava täysihoitolainen on koominen tyyppi, eikä ruhtinaskaan ole aina täysin vapaa tästä piirteestä. Kukaan näistä henkilöistä ei ole kuitenkaan pelkästään koominen - heissä tai heidän kohtaloissaan on myös aimo annos tragiikkaa. Voisi siis sanoa, että Idiootissa on tragikoomisia elementtejä. Kuvaisiko tämäkin sekoitus venäläistä kansanluonnetta sikäli, että traagisissakin olosuhteissa venäläiset näyttäisivät selviävän fatalistisen joviaalisuuden turvin, tyyliin "soromnoo", jolloin elämän tragiikka otetaan vastaan alistuneella huumorilla?
Palautetta
Asko Korpela: Toden totta
| Asko:
20070910 |
Sinähän sait minut kiinni venäjän kielen virheestä!
Sehän on todella Ferdyshtshenko ( )
eikä Ferdishtshenko. Niin, sinä siis sait minut kiikkiin ukrainan
kielen virheestä, sillä tämä nimi on ukrainaa. Ei kuitenkaan
lievennä virhettäni, sillä siinä paikassa missä
minä kirjoitan i pitää todella olla y - valitun transkriptiotavan
mukaan. En nyt muista mikä nimi tällä kirjaimella on ukrainassa,
mutta minulle sen opetti melkein 50 vuotta sitten eversti Lyytinen hyvin
jämerällä sotilaan äänellä nimellä 'jerý'
( ). Nykyään sitä
ei sillä nimellä enää tunneta, mutta uutta nimeä
en muista, kirjaimen ja äänteen tietysti kyllä. Hah, hah!
asko.korpela@nbl.fi |
Asko Korpela: Siis loistava yhteenveto
| Asko:
20070910 |
"Kuvaisiko tämäkin sekoitus venäläistä kansanluonnetta
sikäli, että traagisissakin olosuhteissa venäläiset
näyttäisivät selviävän fatalistisen joviaalisuuden
turvin, tyyliin "soromnoo", jolloin elämän tragiikka otetaan
vastaan alistuneella huumorilla?" Tästä juuri on kysymys. Kiireesti
riensin tuota jery-juttua editoimaan lukematta loppuun tätä Pekan
tarinaa. Ihan pakko palata vielä tämän loppujysähdyksen
takia. Kukahan tässä onkaan venäläisyyden tuntija...
asko.korpela@nbl.fi |