Ruhtinas kertoo tarinanTässä lukujaksossa teoksen rakenteessa esiintyy samanlainen ilmiö kuin esimerkiksi Don Quijotessa: yksi romaanihenkilö kertoo muille tarinan, jolloin varsinainen juoni ei etene. Tosin ruhtinaan luonnekuva täsmentyy hänen kertoessaan kenraalittarelle ja tämän tyttärille omia kokemuksiaan Sveitsissä. Tarinan päähenkilö on keuhkotautia sairastava ja vähitellen riutuva Marie. Tämä hairahtuu ranskalaiset kaupparatsun matkaan, ja tulee hylätyksi kaukana kotoaan. Rämmittyään suurella vaivalla kotiinsa hän saa osakseen sairaan äitinsä ja koko kyläyhteisön halveksunnan. Ruhtinaan Kristus-hahmo vahvistuu nyt kahdellakin tavalla. Ensinnäkin hän haluaa ystävystyä kaikkien hyljeksimän Marien kanssa ja jopa suuteleekin tätä - ei rakkaudesta vaan säälistä ja myötätunnosta. Ruhtinas toimii Marien hyväntekijänä ja ystävänä tämän lyhyen loppuelämän ajan. Äidin hautajaisissa pappi vielä häpäisee Marien seurakunnan edessä. Dostojevski kuvaa osuvasti niin sanottujen hyväosaisten ihmisten julmuutta ja ymmärtämättömyyttä.Dostojevski antaa kasvatusmallinToinen Kristus-piirre on mielestäni se, että ruhtinas ystävystyy paikkakunnan lasten kanssa: "Antakaa lasten tulla…". Aluksi lapset kiusaavat omituiselta vaikuttavaa ruhtinasta, mutta hän puhuu heille ja ottaa heidät vakavasti. Hän on täysin rehellinen näille, eikä valehtele, toisin kuin muut vanhemmat ihmiset. Vähitellen pilkanteko ja kiusaaminen loppuvat ja lopulta lapset kiintyvät ruhtinaaseen. Hän saa puheillaan ja teoillaan lapset ystävystymään myös Marien kanssa. Lapset palvovat Mariea vielä tämän kuoleman jälkeenkin. Dostojevskin antama esimerkki kelpaisi kenelle tahansa kasvattajalle ja vanhemmalle malliksi siitä, miten lapsia on kohdeltava ja miten heidän luottamuksensa saavutetaan. Lasten vanhemmat ja opettaja kääntyvät kuitenkin ruhtinasta vastaan. Hänhän on uhka heidän arvovallalleen. Mitään ei tässä paina se, että ruhtinaan opetukset ovat lasten luonteen kehitykselle hyväksi. Kyse on vanhempien vallanhimosta, joka usein turmelee niin ihmisten kuin valtioidenkin suhteet.Ruhtinas luonneanalyytikkonaRuhtinas menee niin pitkälle, että ryhtyy analysoimaan kenraalittaren ja tytärten luonteita. Aleksandra on surullinen ja taidamme arvata miksi. Kenraalitar on lapsenomainen luonne, mutta sehän on ruhtinaan arvomaailmassa hyvä ominaisuus. Kenraalitar ei suinkaan loukkaannu, vaan pitää arviota oikeana: hän katsoo olevansa tässä suhteessa samanlainen kuin ruhtinas itse. Ruhtinas kehuu tytär Aglajan kauneutta ja vertaa tätä Nastasja Filippovnaan, jonka valokuvan hän myöntää nähneensä. Valokuva täytyy heti noutaa Gavrilalta ja ruhtinas joutuu samalla viemään salaa kirjelapun Gavrilalta Aglajalle.Gavrila menettää malttinsaRuhtinas pääsee tahtomattaan sisälle Gavrilan lemmenasioihin kun Aglaja antaa hänen lukea mainitun kirjelapun: mies on piirittänyt Aglajaa, tosin menestyksettä. Hän haluaisi saada Aglajalta hiukan toivoa, voidakseen hylätä Nastasja Filippovnan ja tämän saaman rahasumman, mutta Aglaja halveksii tällaista laskelmallisuutta. Ollessaan myöhemmin yhdessä matkalla ruhtinaan uuteen majapaikkaan Gavrilan äidin hoteisiin, Gavrila menettää malttinsa, sillä hän epäilee ruhtinaan puhuneen kenraalittarelle hänen asioistaan. Hän kutsuu ruhtinasta loukkaavasti idiootiksi, minkä ruhtinas määrätietoisesti torjuu - tosin mainiten, että sairaana ollessaan hän oli melkein idiootti. Ruhtinas ehdottaa, että heidän tiensä eroaisivat, ja Gavrila joutuu pyytämään anteeksi. Hän harmittelee itsekseen, miten tuo veijari pääsi niin taitavasti sisälle hänen asioihinsa. Gavrila ei tajua lainkaan vilpittömyyden voimaa ihmissuhteissa.Kuin oopperan librettoTeoksen henkilöjuoni alkaa monimutkaisuudessaan muistuttaa jo oopperan librettoa. Kieltämättä Dostojevski luo näin mielenkiintoisia asetelmia ja jännitteitä, joiden edistymistä lukija alkaa seurata kasvavalla mielenkiinnolla.
|
||
PalautettaPirjopäivi Pihlanto: Ihmismielen tuntija
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20070807 (20070804) o AJK
kotisivu o Dostojevski
o Webmaster