Kolme miestä junassa
Teos alkaa kolmen henkilön esittelyllä. Juna jyskyttää
Varsovasta Pietariin kylmänä talviyönä. Ilmeisiä
päähenkilöitä ovat noin kaksikymmentäseitsemänvuotiaat
miehet. Vaalea, köyhästi ja kylmää säätä
ajatellen kehnosti pukeutunut vaalea kaveri on ruhtinas Lev Nokolajevitš
Myškin. Hän on ollut hoidattamassa itseään Sveitsissä
kaatuma- tai tanssitaudin vuoksi. Häntä puhuttelemaan ryhtyvä
tumma lämpimästi pukeutunut mies on Perfjon Rogožin, jonka isä
on kuollut miehen matkan aikana ja jättänyt miljoonaperinnön.
Ongelmana vain on veli, jonka kanssa välit ovat huonot. Kolmantena
pyöränä keskusteluun tunkeutuu köyhä virkamies
(onko joku joskus kuullut rikkaasta virkamiehestä?) Lebedev. Viimeksi
mainitun "varallisuus" koostuu sukuja ja viranhaltijoita koskevista tiedoista.
Hän tuntee niin ruhtinaan kuin Rogožininkin suvut vaiheet hämmästyttävän
tarkasti. Nykyisinkin on ihmisiä, jotka tuntevat niin sanottujen julkkisten
asiat jopa paremmin kuin nämä itse.
Venäläinen kansanluonne
Kolmikossa paljastuu tuttuja särmiä venäläisestä
kansanluonteesta. Perijän pohjaton röyhkeys ja halu laskea säälimätöntä
leikkiä köyhän, palelevan ruhtinaan kustannuksella. Toinen
piirre on virkamies Lebedevin nöyristely, joka tähtää
etujen saamiseen perijältä: hän melkeinpä julistautuu
tämän orjaksi, jota saa lyödä ja parjata mielin määrin.
Perijä ottaakin "pännänpyörittäjän" mukaansa.
Kolmas piirre on sentimentaalinen ystävyys, joka viriää
perijän ja ruhtinaan - kahden toisilleen täysin vieraan henkilön
- välille: sävyisä ruhtinas miellyttää suuresti
perijää - ja tunne on molemmipuolinen. Kumpikaan ei häpeä
tätä tunnustaa. Perijä lupaa vaatettaa ruhtinaan säällisesti
ja antaa hänelle taskurahaa. "Rahaa saadaan, illaksi saadaan, tule!",
hän toteaa.
Tapaammeko idiootin?
Välillä minusta tuntu siltä, että perijä Rogožin
on teoksen idiootti, vaikka se taitaa todellisuudessa olla ruhtinas. Perijän
oma kertomus riidasta isän kanssa ennen matkaa vahvistaa asian. Isä
lähettää pojan perimään saatavaa, mutta tämäpä
kiiruhtaa rahat saatuaan ostamaan timanttikorvakorut jollekin naisenheitukalle
- Nastasja Filippovna Baraškovalle - ja jää kultasepälle
vielä neljäsataa ruplaa velkaa. Korun luovutustilaisuudessa mies
ei saa itse sanaa suustaan vaan puhemies Zaljožev hoitaa homman. Onko siis
ihme, jos isä pieksee pojan, jonka onkin paettava Pihkovaan - missä
on ryypättävä taju kankaalle. Ilmiselvä idiootti.
Ruhtinas pyrkii sukuloimaan
Ruhtinas mainitsee junakumppaneilleen olevansa sukua kenraalitar Jepantšinalle,
ja kenraalin asunnolle hän kiiruhtaakin heti asemalta - käynti
perijän luona saa odottaa. Kenraalin palvelijat eivät oikein
osaa päättää, miten suhtautua vaatimattoman näköiseen
ja epämääräistä nyyttiä kantavaan mieheen,
joka väittää olevansa ruhtinas Myškin ja vieläpä
kenraalittaren sukulainen - ainoa miespuolinen. Ettei vain olisi röyhkeä
avunpyytäjä? Ruhtinaan avomielinen ja siten sopimaton sanailu
palvelusväen kanssa toisaalta kauhistuttaa näitä, toisaalta
miellyttää. Keskustelussa päästään puimaan
jopa kuolemanrangaistusta, joka on ruhtinaan mielestä kuolemaan tuomitulle
monin verroin tuskallisempaa kuin hänen murhaamansa viimeiset hetket.
Kuolemaantuomitulla ei nimittäin ole mitään toivoa, toisin
kuin päällekarkauksen uhriksi joutuneella sentään aina
on loppuun saakka. Lopulta kenraalin avustaja Gavrila Ardalionytš (pahuksen
hankalia nämä nimet!) tajuaa asianlaidan ja vastaanotto kenraalin
- huom. ei siis kenraalittaren - luo järjestyy.
Mestarin ote tuntuu
Olen joskus lukenut tämän kirjan, mutta en onneksi muista siitä
juuri mitään. Teoksessa tuntuu heti mestarin ote. Henkilöt
kuvataan tarkasti ja heidän luonteensa täsmentyy heidän
puheidensa perusteella. Mitään turhaa nimivyöryttelyä
à la Westö ei esiinny - lukijoiden ei esimerkiksi tarvitse
tietää kenraalin palvelijoiden nimiä. Kertomus on johdonmukaisesti
ja mielenkiintoisesti etenevä, ja ihmisillä on siinä selvä
päärooli. Sinänsä täytyy sanoa, että tuo
mennyt venäläinen maailma ei minua sanottavasti kiinnosta, mutta
enköhän joudu taas teoksen imuun kuten aikaisempien lukupiiriteosten
kohdallakin kävi.
|
Palautetta
Asko Korpela: Kivasti
kommentoitavaa
Asko:
20070807 |
Menee kyllä viisastelun puolelle. Olit kirjoittanut 'ála
Westö'. Tässä on kaksi huomautusta: 'ála' yhteenkirjoittaminen
on tietenkin tahaton lyöntivirhe, mutta ellei sitä olisi ollut,
en olisi ryhtynyt 'sivistämään' kuten nyt aion tehdä.
Olen jo tähän korjannut myös toisen, 'sivistymättömyydestä'
johtuvan kirjoitusvirheen: se on nimenomaan 'à' eikä 'á',
siis 'a accent grave' eikä 'a accent aigu'. Ennen vanhaan tätä
'à' ranskan prepositiota käytettiin suomessakin säännöllisesti
tarkoittamaan yksikköhintaa, joskus käytetään vieläkin
- ja aina väärin kirjoitetuna. Tämä nyt käytetty
yhteys on toinen ja se on lyhenne muodosta 'à la manière
de' eli 'à la manière de Westö - Westön tapaan,
siis tässä oikein käytetty, vain väärin kirjoitettu.
Vaikka tiedän osaavani käyttää kumpaakin täsmälleen
oikein, vieroksun kumpaakin suuresti. En käytä. Mikä tarve
meillä on käyttää yhtäkkiä ranskan kielen
ilmausta, varsinkin kun sitä ei juuri kukaan osaa käyttää
oikein!
Toinen kommentoitava on "tuo mennyt venäläinen maailma ei
minua sanottavasti kiinnosta". Ihan kuin Pekka provosoivasti olisi tahallaan
laittanut juuri minulle syötiksi hyvin tietäen miten minä
asiaan suhtaudun, kun todellinen Dostojevski-fani olen ja ikäni venäjän
kieltä ja kulttuuria harrastanut. Mutta yllätys, yllätys:
en minäkään tiedä miksi minä siitä olen kiinnostunut.
Mitä vitsiä on vanhan venäläisen maailman harrastamisella?
En todellakaan tiedä. Ikinä en jaksanut paneutua neuvostoaikaiseen
talousjärjestelmään enkä senaikuiseen talousteoriaan
pintaa syvemmälle. Terminologiaa väkisinkin tunsin, mutta en
mitään sen takana - pitikin tulkkina tehdä aina kaksi käännöstä:
kielikäännös ja terminologiakäännös. Sama
sen ajan sosialismista. En muuta osannut kuin naureskella ja irvistellä.
Jotenkin kuitenkin sen verran varovasti, etten joutunut konkreettisiin
vaikeuksiin, vaikka ainakin kolme kertaa läheltä piti.
asko.korpela@nbl.fi |
Pekka Pihlanto: Korjauksia
ja mennyttä maailmaa
Pekka:
20070808 |
Kiitos korjauksesta. Se, miksi näitä vierasperäisiä
sanoja käytetään on tyylikysymys. Sivistyssanoja ja vastaavia
nyt vain käytetään silloin tällöin. Olen kyllä
samaa mieltä, että silloin kun käytetään, virheitä
ei pitäisi tehdä, mutta "errare humanum est". - Samalla tulee
mieleeni, että Juhani Konkka käyttää "Idiootin" suomennoksessa
venäjänkielisissä nimissä "koukkuässää"
ja "koukkuzetaa", mutta itse olet käyttänyt toisenlaista merkintää
(Rogodzhin ja Myshkin).
Arvaan, että kommenttini "menneestä venäläisestä
maailmasta" oli jonkin verran provosoiva. Olen silti sitä mieltä,
että jokaisen, joka haluaa ymmärtää nykyistä Venäjää
ja venäläisiä - esimerkiksi poliitikkojen - olisi syytä
lukea vaikkapa Dostojevskia. Siten katson, että tämä teos
heijastelee vielä nykyistäkin venäläisyyttä, ja
siinä mielessä se on ajankohtainen. Lisäksi, mestariteos
on aina mestariteos. Huomaan kuitenkin itse pitäväni enemmän
esimerkiksi Marcel Proustin ranskalaista mennyttä maailmaa kertovasta
kirjasarjasta, jonka viimeistä nidettä "Jälleenlöydetty
aika" luen parhaillaan. Kukapa pystyisi nämä ihmisten erilaiset
mieltymykset tyhjentävästi selittämään...
|
Asko Korpela: Koukkuässä
ja koukkuzeta
Asko:
20070808 |
Hyvä kun tuli esille. Olen saanut sen käsityksen, että
nämä ovat ikäänkuin viralliset translitteroinnit venäjän
vastaavista. Itse olen kuitenkin jo melkein 50 vuotta sitten omaksunut
kerettiläisen tyylin eli käytän sh ja zh (ja vastaavasti
muita). Suomen kielessähän on se periaate, että yksi kirjain
vastaa yhtä äännettä ja se siis edellyttää
koukkuässää ja koukkuzetaa. Mutta säännöstähän
on poikkeus jo itse suomen kielessä, nimittäin ng eli eng-äänne.
Kyllä kai se yhdeksi äänteeksi lasketaan? Venäjän
suhuäänteissä ei muutenkaan pärjätä yhdellä,
sillä esim sanassa Hrushtshev koko litania shtsh on yksi äänne
'shtsha'. Valitettavasti en voi tähän laittaa merkistösyistä
alkuperäistä venäläistä, mutta esimerkkejä
on kosolti esim sivustossa
http://www.askokorpela.fi/filosofia/Balashov/Filosofia/00-Balashov-fil-sho.htm
missä taas samasta syystä ei voida käyttää
ääkkösiä, kylläkin muita länsimaisia. Wordissa
ja sen avulla luoduissa html-sivuissa voidaan käyttää rinnakkain
samalla sivulla sekä kyrillisiä että ääkkösiä.
Mutta Wordin muoto ei sovi yhteen käyttämäni ohjelmallisen
sivuntuottamisen kanssa.
|
|