|
Kaksi viikkoa on kulunut ja kielikellot kalkattavat. Tapahtumat ovat tietenkin vuotaneet Pavlovskin pienissä piireissä ulkopuolistenkin tietoon ja keskikesän helteessä toisten skandaaleilla hekumoidaan estoitta. Juttu kiertää ja saa lisäväriä, kaikenlaisia hulluja teorioita esitetään, muistellaan vastaavia tapauksia. Kertojakaan ei halua ottaa lopullista kantaa! Ruhtinas elelee hiljaiseloa, yrittää turhaan solmia katkenneita suhteita, mutta valmistelee kuin valmisteleekin häitä Nastasjan kanssa.
Uusia kuvioita
Myskin viettää nyt kaiken aikansa Nastasjan seurassa, mutta suhtautuu oudon välinpitämättömästi häävalmisteluihin, vaikka onkin antanut suostumuksensa ja valinnut juhlamenojen ohjaajan ja sulhaspojatkin. Tosin nämä olivat hyvinkin innokkaasti tyrkyllä ihan oma-aloitteisesti.
Aina välillä hän käy yrittämässä Aglajan tapaamista huonolla menestyksellä. Ganja on yrittänyt aloittaa kosiskeluaan uudestaan, mutta eipä ole kehumista hänelläkään: Aglaja on hänet oitis torjunut tavalla, jota nuori mies ei käsitä – vaan mepä kyllä, hyvinkin.
Monet vanhat ystävät paheksuvat ruhtinaan käytöstä ja katsovat hänen kohdelleen viatonta tyttöä anteeksiantamattoman huonosti. Niinpä hänen yhteytensä seurapiireihin ovat poikki ja talossa vierailee vain se roskasakiksi mainittu vähäisempi väki.
Jevgeni Pavlovits valistaa
Jevgeni Pavlovits saapuu lopulta tuoden kaivattuja uutisia. Jepantsinit ovat lähteneet maatilalleen Kolminoon. Aglaja oli ottanut asian kovin raskaasti aluksi, karannut kotoa ja sairastanutkin, mutta kuuluu nyt jo olevan vähän parempi. Ulkomaanmatkaa suunnitellaan.
Ilmeisesti Jevgeni Pavlovitsin osakkeet ovat taas nousseet Jepantsinien silmissä, kun hänellä on varaa nuhdella kilpakosijaansa hyvän tytön kaltoinkohtelusta. Hän esittää oman analyysinsä tapahtuneesta: Aglajan rakkaus oli syvää ja aitoa, mutta hänellä ei ollut riittävästi elämänkokemusta ymmärtämään, että ruhtinaan tunteet Nastasjaa kohtaan olivat vain haaveellista haihattelua. Hän syyttää Myskiniä synnynnäisestä suhteellisuudentajun puutteesta, eikä ehkä ihan väärässä olekaan. Ei yksityiselämään sovi sekoittaa ”naisasian hurmiota”. Maailmanmies ei toki olisi mennyt päästään pyörälle kauniin naisen kuvan näkemisestä tai Pietarin ihmeistä, mutta ruhtinas reagoi yhtä silmittömästi kuin Tamino Taikahuilussa, kohde vain oli koko lailla toisenlainen. Vähitellen Jevgeni Pavlovits oikein vimmastuu: eikö tuo onneton tajua mistään mitään!
Eipä taida. Yhä vain ruhtinas kuvittelee voivansa tehdä kaikki tyytyväisiksi. Hän uskoo Nastasjan tyytyvän leppoisiin iltapäiväajeluihin ja Aglajan ilman muuta ymmärtävän, kunhan hän vain saisi selittää kaiken kasvotusten. Hän tahtoo rakastaa molempia eikä ymmärrä aiheuttamiaan sieluntuskia. Ei tästä nyt kyllä kirjeellä selvitä. Jevgeni Pavlovits epäilee kotimatkallaan, onko Myskinkään täysin järjissään. Kahta erilaista rakkautta muka, idiootti rukka!
|