Pirkko Koskela
33 Tärkeä illanvietto

• Ruhtinasta valmistellaan
• Lebedevin aamuvierailu
• Sekava ja monivaiheinen päivä
• Piiri pieni pyörii
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Kaikkivaltias Bjelokonskaja on kutsuttu kylään: nyt on tosi kyseessä. Aglaja on rakastavien mutta realististen vanhempiensa tärkein pesämuna, jonka viisaaseen sijoittamiseen tarvitaan korkean tason konsultaatiota. Kummitäti on linkki ylhäisiin piireihin, ja siksi hänen hyväksyvän siunauksensa saanti on ensiarvoisen tärkeää ennen kuin mitään lopullisia sitoumuksia tehdään. Jepantsinien vanhemmat petaavat siis avioliittoa edelleen epätietoisina koko homman mielekkyydestä, mutta vakuuttuneina osapuolten riittävästä kiintymyksestä. Lukija ei ole asiasta lainkaan yhtä varma. Tässä luvussa tarkastellaan terävänäköisesti ja –kielisesti seurapiirien kuohukerman huolellisesti valittujen edustajien hillittyä ja laskelmoitua charmia.
 

Ruhtinasta valmistellaan

Kaikki perheenjäsenet Aglajaa myöten odottavat vierailua hermostuksissaan ja ruhtinaan pään yli puhutaan mennen tullen. Kutsunkin hän saa virallisesti vasta viime tingassa, vaikka onkin hyvin tietoinen siitä, mitä tuleman pitää. Vasta iltamyöhällä Aglaja saa tilaisuuden yksityiskohtaiseen ohjeistamiseen kahden kesken. Häntä inhottaa koko ylhäisten mielistelytouhu, kun kerran ollaan tukevasti keskisäätyä. Aleksandran sulhanen ruhtinas Š. on hänen mielestään ”pannut kaikkien päät pyörälle” ja herättänyt perheen luokkaretkihaaveet – vaikka tiedämmekin Lizaveta Prokofjevnan olleen syntyjään ylhäistä sukua.

Aglaja pelkää ruhtinaan nolaavan itsensä julkisesti, vaikka kieltääkin sen kiukkuisesti. Hän kantaa huolta niinkin sovinnaisista asioista kuin sanavalinnoista, sivistyneistä pöytätavoista ja kömpelyydestä, mutta erityistä murhetta hänelle aiheuttaa ruhtinaan taipumus innostua puhumaan ummet ja lammet jostakin seurapiirikelvottomasta aiheesta. Vai onko tytön tarkoituskin hermostuttaa sulhokokelasta, jotta tämä todella ”saisi reput” ja hanke kariutuisi siihen? Ruhtinas ehdottaa vetäytyvänsä koko vierailusta verukkeen varjolla, mutta siitäkös Aglaja pillastuu! Selvästi hän haluaa ruhtinaan olevan paikalla seuraavana iltana. Kun Myskin ottaa puheeksi Aglajan omat synkät katseet ja sanoo tietävänsä, että ne johtuvat eräästä heidän välillään olevasta olennosta, tyttö kauhistuu ja juoksee pois. Voitaisiinko tässä kenties salassa valmistella uutta suuremman luokan skandaalia?
 

Lebedevin aamuvierailu

Levottomien unien yön jälkeen ruhtinas herää rauhattomana. Hän haluaisi jostain syystä tavata Rogozinin, mutta paikalle saapuu vuokraisäntä Lebedev, joka on aika lailla päissään jo aamuyhdeksältä. Hän näyttää rähjäiseltä ja kuulostaa sekavalta, mutta pian selviää, että hän on käynyt aikaisin aamulla Jepantsineilla saamassa Lizaveta Prokofjevnalta moraalisen korvapuustin. Edelleen käy ilmi, että tuo hyväkäs on vakoillut kaikkien asioita, välittänyt tietoja ja kirjoittanut nimettömiä kirjeitäkin. Jopa kelpo Vera on sotkeutunut isänsä tiedusteluverkostoon. Ruhtinas tenttaa kiemurtelevaa kelmiä tiukasti, ja on lopulta ymmärtävinään, että Vera on ollut luotettu kirjeenkantaja, mutta isä on kurkkinut ja nyt myös varastellut viestejä huomaamatta hyötymistarkoituksessa. Näin siis selittyy Aglajan ja Nastasjan mystinen kirjeenvaihto, mutta kirjeitä on kulkenut myös –Ippolitille! Nyt Lebedevin hallussa on se Aglajan kirjelappu Ganjalle, josta jo aikaisemmin kuulimme, ja juuri sen johdosta kenraalitar on raivostunut. Asia sen kuin mutkistuu: Lebedev haluaa luovuttaa kirjeen ruhtinaalle perille toimitettavaksi, koska kenraalitar ei luettuaan suostunut asiasta edes keskustelemaan. Kaikin keinoin hän yllyttää ruhtinastakin avaamaan ja lukemaan, mutta tämä ei luonnollisesti halua moiseen alhaiseen tekoon sortua.
 

Sekava ja monivaiheinen päivä

Lebedevin mentyä ruhtinas selvittelee ajatuksiaan. Aglaja-parka on selvästi epätietoinen ja tuskainen: mustasukkaisuudestako? Myskin tuntee luissaan, että jotain on nyt tekeillä, ja levottomana hän lähtee toimittamaan kirjettä Ganjalle, jota ei koe millään lailla uhkatekijäksi. Aivan muusta on nyt kysymys, Nastasjan ja Rogozinin hahmot kummittelevat hänen mielessään, ja varmaan myös Jevgeni Pavlovits tietää asiasta jotakin.

Matkalla ruhtinas kohtaa kuitenkin Koljan ja pyytää tätä viemään kirjeen veljelleen ikään kuin olisi toiminut ainoana välikätenä. Itse hän palaa kotiin rauhoittelemaan itkevää Veraa, joka on turhaan etsinyt kadonnutta kirjettä. Ollaan lähellä kertomuksen reaaliaikaa, ja niinpä pian tullaan kertomaan kenraali Ivolginin halvauskohtauksesta. Tämä selvittää ruhtinaan sekaisen pään ja hän rientää lohduttamaan järkyttynyttä puolisoa ja koko perhekuntaa. Luonneanalyysi pähkinänkuoressa: ”Hänestä ei ollut juuri mitään hyötyä, mutta on ihmisiä, joita jostain syystä mielellään tahtoo nähdä vierellään joinakin raskaina hetkinä.” Lebedevkin ennättää paikalle nyt jo miltei selvänä ja syyttää ankarasti itseään ties mistä puhuen kenraalista jo vainajana. Kirjailija paljastaakin ohimennen, että niin ikävästi on muutaman päivän sisällä käyvä, mutta lähettää ruhtinaan kuitenkin ensin illalla sinne Jepantsinien kutsuille.
 

Piiri pieni pyörii

Ruhtinaan ensivaikutelma on suorastaan häikäistynyt. Repivän ja rauhattoman päivän jälkeen Lizaveta Prokofjevnan vastaanotolla vallitsee sydämellinen ja henkevä ilmapiiri, kuin hyvät ystävät istuisivat iltaa yhdessä rauhallisen yksinkertaisesti keskustellen ja olisivat valmiit ottamaan hänetkin taikapiiriinsä. Niinpä hänen sisääntulonsa onnistuukin yli odotusten. Erittäin hyvin ja vaatimattomasti hän tekee emännälle ja kutsuvieraille selkoa sairaan tilasta, sillä tieto on toki ennättänyt taloon lähetin välityksellä.

Ruhtinasparka ei mitenkään saata aavistaa että kaikki on vain loistavasti esitettyä totuttua teeskentelyä, joka on suorastaan perinnöllistä. Hienot käytöstavat peittävät niin halveksunnan ja vihamielisyyden kuin itserakkauden ja vallan- sekä nautinnonhalunkin. Seurueen hierarkia on kaikille itsestään selvä, mutta ruhtinaalla ei ole mitään aikaisempaa kokemusta tästä hienosyisestä verkostosta, jonka lankoja nykimällä hahmot liikkuvat ihmeteltävän eloisasti. Arvonantoa ja huomaavaisuutta on kovin helppo jäljitellä uskottavasti. Todellinen hyvyys ja sydämen sivistyneisyys loistavat poissaolollaan. Katkeraa tekstiä Dostojevskilta, joka epäilemättä puhuu omien kokemustensa pohjalta.

Bjelokonskajan lisäksi uusi sulhaskokelas on ehdottomasti ”näytettävä” myös eräälle vanhalle korkealle virkamiehelle, jota myös pidetään perheen suojelijana. Ei niin, että heitä kiinnostaisi, mutta he loukkaantuisivat, jos näin ei tehtäisi. Lukuisat paikallaolijat panevat parastaan vain antaakseen armonsa auringon paistaa vähäpätöisille Jepantsineille päästäkseen pätemään edes jonkun paikallaolijan silmissä. Eiväthän nämä useimmat todellisuudessa ole mitään kuohukermaa kumminkaan, vaan enemmän tai vähemmän nukkavierua ja elähtänyttä sakkia tai sitten vasta nousua havittelemassa itsekin.

Ruhtinas rauhoittuu ja rentoutuu: Aglaja on kaunis kuin kukka ja seurustelee vilkkaasti Jevgeni Pavlovitsin kanssa, jota ruhtinas on toistuvasti sanonut arvostavansa, ja joka tuntuu olevan myös hienoston suosiossa. Myskin huomaa kyllä Aglajan tarkkailevan itseään, mutta arvelee aiempia aavistuksiaan kuitenkin turhiksi houreiksi. Hän alkaa tuntea olonsa oikein onnelliseksi, pitää matalaa profiilia ja nauttii muiden kuuntelemisesta. Lukija aavistelee kuitenkin pahaa, kun hän aivan lopussa valmistautuu innostuneena puhumaan vastatakseen jonkun esittämään kysymykseen. Ja taas: jatkuu ensi viikolla!
 

Palautetta 

Lähetä palautetta!