Tällä kertaa palataan taas ajassa hiukan taakse päin ja tutkitaan tapahtumien taustoja. Dostojevski käyttää paljon tilaa ja sanoja sen tosiasian valaisemiseen, että pieni näkökulman vaihdos saa asiat näyttämään yllättävän erilaisilta. Sivulta pääsee katsomaan kulissien taakse.
Kuka huijaa ketä?Ihmisten vaikuttimet ovat todellakin varsin monisyisiä. Ruhtinaan ja Aglaja Ivanovnan suhde on monen suurennuslasin alla samanaikaisesti, ja useimmilla asiasta kiinnostuneilla on omakin lusikkansa sopassa. Varja saattoi siis liioitella kertoessaan, että asiat on lyöty lukkoon, mutta emme voi tietää, tekikö hän sen tahallaan vai tahattomasti. Sisarten mielenliikkeitä on myös vaikea tulkita: pikkusiskoahan tässä nyt naitetaan ohitse muiden, ystävättären metkuilut on toki tajuttu, vanhemmille ei kaikkea kerrota. Äiti-Lizavetalla on hyvä vainu, mutta hän ei tunne läheskään kaikkia jutun yksityiskohtia, eikä oikein itsekään tiedä mitä ajattelisi, eikä isä-kenraalin epämääräisistä aavistuksista saa mitään tukea. Hermostuksissaan kenraalitar hakee tukea Aglajan kummitädiltä, ”ämmä” Bjelokonskajalta, joka edustaa perheelle jonkinlaista ylempää auktoriteettia. Äidin poissaollessa asiat kuitenkin vain mutkistuvat.
VallankäyttöäValtasuhteita tarkastellaan tässä yhteydessä myös varsin monipuolisesti. Tieto antaa valtaa, ja siksi tiedon panttaamisella on suuri merkitys. Nuorisolla on salaisuutensa, koska vanhemmalla sukupolvella on päätäntävalta luonnostaan. Myös raha ja asema antavat valtaa omistajilleen. Nämä taas vetävät puoleensa vähempiosaisia, jotka uskovat pääsevänsä osallisiksi rikkaiden ja vaikutusvaltaisten pöydältä putoilevista murusista. Vain harvat ihmiset pystyvät irrottautumaan tästä pelistä, ja vielä vähemmän on niitä, jotka luonnostaan ovat sen yläpuolella.
Tunteellinen siiliKenraalittaren Pietarinvierailun aikana ruhtinas Myskin vierailee siis Jepantsinin huvilalla, tällä kertaa ihan säälliseen aikaan. Varsin sovinnaiseen tapaan pelataan seurapelejä, joissa Aglaja on huono voittaja shakissa, mutta vielä huonompi häviäjä korttipelissä. Ruhtinasparka saa kuulla kunniansa ja poistuu huvilalta kallella kypärin. Aglaja on oikukas kuin kuluvan maaliskuun sää: hän poistuu ovet paukkuen ja palaa kohtsiltään itkettyneenä takaisin. Ihan välttämättä hän haluaa ostaa paikalle sattuneilta pojilta siilin ja lähettää sen ruhtinaalle katumuslahjana. Muiden udellessa syitä hän vimmastuu taas, kieltäytyy selittämästä ja jättää siten runsaasti tilaa erilaisille tulkinnoille. Lopun päivää hän nauraa hohottelee ja on hyvin tyytyväinen itseensä. Useimmat tulkitsevat asian niin, että Aglaja on rakastunut ja käyttäytyy siksi päättömästi, mutta isä-kenraalin mielestä siili merkitsee vain ystävyyttä ja sovinnonhalua, ja Dostojevski huomauttaa sivumennen hänen olevan aivan oikeassa! Ruhtinas saa siilin, punastuu ja alkaa vilkuilla kelloaan iltaa odottaen kuin rakastunut mies konsanaan. Lizaveta Prokofjevnalta menevät hermot, ja hän vaatii, että asiat on nyt selvitettävä lopullisesti.
Rakastaa – ei rakasta – rakastaa Aglaja ei heti näyttäydy ruhtinaan saapuessa taloon uudelleen teeaikaan. Kaikki muut ovat paikalla, mutta keskustelu ei oikein ota käynnistyäkseen. Aglajan sisääntulo on korostetun hillitty ja rauhallinen, suorastaan harjoitellun tuntuinen. Hän asettuu keskeiselle paikalle ja lyö yllättäen seurueen ällikällä tivaamalla suorasukaisesti ruhtinaan aikeita. Häkeltynyt ruhtinas joutuu tunnustamaan rakkautensa ja kosimaan. Armoton nuori neiti ottaa edelleen selkoa sulhasen rahavaroista ja tulevaisuudensuunnitelmista täysin hyvien tapojen vastaisesti ja ilmiselvästi herjaten vanhempien salaista agendaa. Sisarten purskahtaessa nauruun Aglajankin pokka pettää ja hän joutuu lähes hysteerisesti nauraen poistumaan huoneesta. Vaikuttaa siltä, että hän on osallisena jossakin juonessa, jota ei vieläkään meille täysin paljasteta, mutta luulisin Nastasja Filippovnalla olevan osuutta asiaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tyttö on ikään kuin vastoin tahtoaan sittenkin rakastunut hyväntahtoiseen ruhtinaaseen, ja joutuu siksi ristiriitaan roolinsa kanssa. Toinen mahdollisuus on tietysti, että hän vain teinimäisesti haluaa koetella kosijaansa heittäytymällä mahdollisimman hankalaksi. Aglajan ailahtelu jatkuu. Itkeä tirautettuaan äidin rintaa vasten , vimmastuttuaan ihan pihalla olevalle isälleen ja pelättyään turhaan uutta naurukohtausta hän kykenee pyytämään tyynen koruttomasti anteeksi temppuiluaan pöllämystyneeltä ruhtinaalta, joka ei selvästikään oikein pysy perässä. Aglaja painottaa, että tämä kaikki oli vain tyhmää kujeilua eikä merkitse mitään. Hän tarjoaa siis kunnioitusta ja ystävyyttä kuten ennenkin, ja ruhtinas kenties tyytyisikin siihen, mutta on kuitenkin myöntänyt rakastavansa oikein paljon. Ilta sujuu joka tapauksessa suorastaan rattoisasti. Niinpä vanhemmat tulkitsevat asian niin, että puuttumatta paras ja alkavat arvioida sulhaskandidaatin hyviä ja huonoja puolia. Ruhtinas on hyvin hilpeä ja reipas myös lähipäivinä, kun taas Aglaja jatkaa riitelyään. Hän kiistää naima-aikeensa ja tiuskaisee, ettei hänellä ole aikomustakaan tulla kenenkään rakastajattarien seuraajaksi.
Ippolitin näkemysRuhtinas törmää sattumalta edelleen Ptitsynien luona asuvaan Ippolitiin puistokävelyllä. Tyytymätön Ippolit valittelee isäntäväkensä kylmäkiskoisuutta ja nälvii ruhtinasta, jonka tyytyväisyys ärsyttää häntä. Hän tuntuu häpeävän tunnustuksellista kirjetestamenttiaan, jota ruhtinas vakuuttaa kuitenkin tietyin varauksin vilpittömästi ihailevansa. Myöskään Ganjan mustamaalausta ruhtinas ei tahdo kuunnella. Vaikka Ippolit voikin nyt paremmin, ei kuolemanvaara suinkaan ole väistynyt hänen yltään, ja siksi ruhtinas päättää keskustelun lempeästi: ”Kulkekaa ohitsemme ja antakaa meille anteeksi meidän onnemme.” Varsin tarkkanäköinen on myös hänen huomionsa ”nykyajan ihmisen” rikkinäisyydestä monien aatteiden voimakentässä. Entisaikojen suurmiehiä ihaileva Ippolit poistuu niine hyvineen tämän ”täydelleen lapsen” luota.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Koskela Pirkko 20080315 (20080315) o Ajk kotisivu o Dostojevski o WebMaster