|
Äkkinäinen Gavrila ja päättäväinen Varvara
Ivolginin sisarukset Ganja ja Varja ovat tämän kertomuksen tärkeitä sivuhenkilöitä, jotka vasta nyt nostetaan kunnolla valokeilaan. Kummankin rooli tapahtumien tähänastisessa kulussa on jäänyt hiukan epäselväksi, mutta nyt oiotaan rypyt. Näköjään äitien ansiosta Ivolginin ja Jepantsinin lapset ovat pieninä leikkineet yhdessä, ja tästä syystä sisaruksilla oli myöhemmin mahdollisuus uudistaa tuttavuutta ja aloittaa vierailunsa talossa, vaikka oma perhe olikin pudonnut sosiaalisella asteikolla ennen kaikkea alempisäätyisen isän törttöilyiden takia. Molemmat laskelmoivat hyötyvänsä tuttavuudesta, ja keinoksi keksittiin Aglajan kosiskelu. Ganja ei uskaltanut rakastua, vaan varmisteli, ja menetti siksi mahdollisuutensa. Varja taasen halusi oppia paremmin tuntemaan Aglajan ylpeää ja romanttista luonnetta ja koko perheen mielenlaatua, ja jatkoi siksi paljon kauemmin sitkeää myyräntyötään veljensä hyväksi. Oman asemansa hän turvasi järkevällä naimakaupalla hitaasti, mutta varmasti vaurastuvan kelpo rahanlainaaja Ptits ynin kanssa. Samalla lähiomaistenkin tilanne kohentui, saatiin asunto ja ruokaa pöytään, vaikka yleinen arvostus kärsikin. Lopulta sitten Varjan suunnitelmat paljastuivat, ja raivostunut kenraalitar heitti hänet talostaan ikiajoiksi. Ilmeisesti porttikielto kuitenkin peruttiin varsin pian, sillä tässä luvussa Varja taas muina naisina palailee Jepantsineilta hiukan huonotuulisena.
Vesilasissa myrskyää myös
Ptitsyneillä riidellään. Isä-Ardalion raivoaa, äiti-Nina parkuu, Ganjaa ottaa päähän, Kolja hätäilee. Ptitsyn itse ei ole kotona. Taustalla häälyy ilmeisesti taannoinen varkausepäily, mutta käy ilmi, että myös riidankylväjä Ippolit on asettunut taloksi Ganjan kutsusta, eikä osoita mitään kuolemisen merkkejä, vaan pikemminkin pulskistuu. Kaiken kukkuraksi Varja tuo vielä kihlausuutisen: Aglaja aikoo kuin aikookin suostua ruhtinas Myskinin morsiameksi, asiasta on päätetty ja niin ovat sisaret sanoneet.
Varjan kummastukseksi Ganja ei ole ensinkään murtunut mies uutisen kuultuaan, vaan selvästikin hänellä on heti jotain uutta mielessä. Siskolle sitä ei kuitenkaan kerrota, kuitataan vain entiset ponnistelut kiitoksitta.
Aglajan vanhempien reaktiot Ganjaa sentään kiinnostavat, ja se, onko Aglaja antanut muodollisesti suostumuksensa. Tämäkin unohtuu, kun yläkerrasta kantautuva meteli saa Varjan kertomaan, että isä kävi edellispäivänä myös Jepantsineilla mesoamassa ja haukkumassa perhettään sekä virkaa anelemassa. Tästä Ganja vallan pillastuu – ettei vain hänellä sittenkin olisi osuutta rahojen katoamiseen? Ainakin Varja tuntuu epäilevän, että veli on puhunut muille asiasta, joka nimenomaan sovittiin salassa pidettäväksi, vaikka tämä vierittääkin syytä Ippolitin niskoille.
Ippolit tuntuu muutenkin tavattomasti Ganjaa ärsyttävän, ehkä juuri siksi, ettei hän itse kykene samanlaiseen ehdottomuuteen. Siksi on siis vähäteltävä ja pilkattava! Jossain syvällä sisimmässään Ganja todellakin tunnistaa omat vajavaisuutensa ja toisten todellisen jalouden, ja siksi hän ei myöskään kykene äärimmäisen pahoihin tekoihin, vaikka vehkeileekin mielellään.
Aglajan luonnetta valotetaan tässä luvussa myös varsin paljon. Hänen ujoutensa ehkä selittää myös joitakin aikaisempia tapahtumia: nuori tyttö esittää seurassa erilaista roolia kuin kahdenkeskisissä tapaamisissa. Hänen ihanteensa ovat luetuista kirjoista kotoisin, mutta hän haluaisi kokea vastaavaa myös todellisessa elämässä. Moinen hengen palo yhtyneenä kasvojen kauneuteen ja hyvään syntyperään tuntuukin vetävän puoleensa monenlaisia nuoria miehiä kuin avoin hunajapurkki erilaisia hyönteisiä…
|