Viime viikon yksityisten tunnustusten parista siirrytään jyrkästi erilaisiin sfääreihin, kun palataan Jepantsinin huvilan aamutunnelmien kautta Lebedevin kuistille, mistä öisten pirskeiden viimeiset vieraat ovat vasta lähteneet ja jälkien siivous on hädin tuskin saatu päätökseen. Väsynyt ruhtinas tahtoisi vain nukkumaan, mutta yksi jos toinenkin haluaa välttämättä keskustella hänen kanssaan. Sinnikkäin on ”tavanomaisesta iltatilastaan” selvinnyt Lebedev, jonka taskusta on oudosti hävinnyt tuntuva rahasumma.
Lizaveta Prokofjevna menettää puhtinsa
Kenraalitar pyyhältää kotiin liepeet liehuen, mutta vastoin ennakko-odotuksia hän ei järjestäkään tiukkaa ristikuulustelua, vaan vaipuu fyysisesti ja henkisesti uupuneena ensimmäiselle mahdolliselle tuolille. Ruhtinas Myskin suhtautuu häneen kovin ymmärtäväisesti ja vakuuttaa, että mistään sopimattomasta ei suinkaan ollut kysymys. Kenraalitar voi siten kerätä kokoon arvokkuutensa rippeet ja hanskata tilanteen kunnon seurapiirityyliin. Äidillisen opetuksenkin hän kykenee tipauttamaan jälkikasvulleen, vaikka siskoja Aglajan uusin tempaus vain naurattaa. Neito itse kotiutuu mahdollisimman arvokkaasti ja ihmeen vähin äänin.
Kelpo Vera ja nuori Kolja
Lebedevin tytär ja palvelustyttö ovat juuri saaneet siivousurakkansa valmiiksi ruhtinaan kotiutuessa. Pitkiä selityksiä ei tarvita, Myskin ja Vera ymmärtävät toisiaan hämmästyttävän hyvin ystävinä yhteiskunnallisen asemansa erilaisuudesta huolimatta. Vera ymmärtää ruhtinaan levontarpeen, ymmärtää myös, että hän on kokenut jotain hienoa sitten viime näkemän, mutta ei tee asiasta suurta numeroa, vaan poistuu hienotunteisesti.
Ruhtinaan tekisi mieli katsoa Nastasjan Aglajalle kirjoittamia kirjeitä, mutta toisaalta hän ei oikein uskaltaisi. Koljan saapuminen antaa hänelle oivan tekosyyn siirtää lukemista tuonnemmaksi. Poika on nukkunut yönsä ja hoitanut sen jälkeen vahtivuoronsa edelleen uinailevan Ippolitin sängynlaidalla, ja haluaisi nyt puhua illan tapahtumista ja niiden mahdollisista seurauksista. Hän on tapansa mukaan myös valmis kertomaan muiden liikkeistä: varsinainen tietotoimisto tämä joka paikkaan ehtivä ja kaiken huomaava nuori mies! Silti huomaa, ettei hän nuoresta iästään johtuen oikein osaa itse tulkita ja analysoida toisten tekojen vaikuttimia, vaan jättää sen mielellään muiden tehtäväksi. Ippolit on hänen idolinsa, mutta niin on ruhtinaskin jossain määrin. Saamme tietää kaksi tai kolme merkittävää seikkaa: yön yli ryypännyt kenraali Ivolgin on hortoillut aamutuimaan talossa varoittelemassa ihmisiä Ferdystsenkon epäluotettavuudesta ja Lebedev on toistuvasti etsinyt ruhtinasta. Osa vieraista on jo lähtenyt, osa nukkuu vielä.
Missä rahat?
Omituisesti käyttäytyvä Lebedev saapuu kuistille seuraavaksi, eikä ruhtinaalla ole toivoakaan nukkumaanpääsystä, vaikka valmis peti odottaisi. Vähitellen selviää, että takinvaihtojen yhteydessä on taskusta hävinnyt 400 ruplan setelitukko, joka liittyy kyseenalaiseen panttilainaushankkeeseen. Ei kovin arvostettua toimintaa missään olosuhteissa, kuvittelisin: siinä hommassahan kääritään voittoja toisten hätää hyväksikäyttäen. Kovin selvää mielikuvaa tapahtuneesta Lebedevillä ei runsaasta maljojen kallistelusta johtuen ole.
Rahat ovat teillä tietymättömillä, ja kierrellen ja kaarrellen Lebedev paljastaa epäilevänsä joko Ferdystsenkoa tai – tohtiiko tuota sanoakaan – kenraali Ivolginia. Ei kai hän nyt sentään omia rahojaan varastaisi? Lukijan mielessä kyllä käy, että kai sekin olisi mahdollista, jos hän kuvittelisi ruhtinaan heltyvän korvauksiin – vähän vakuutuspetoksen tapaan siis. Keller olisi muuten sopivan ketku mies, mutta hän läpäisi sammuneena ruumiintarkastuksen.
Ferdystsenko onkin käyttäytynyt epäilyttävästi ja häipynyt talosta, eikä häntä löydy sieltä, minne hän sanoi menevänsä. Toisaalta siitä on vain kenraalin sana, ja kenraali on tunnetusti kova valehtelemaan - ja sitä paitsi jatkuvassa rahapulassa sen aikaisemmin jo puheena olleen kapteeninrouvan tähden. Ota heistä selvää! Lebedev ei ole lainannut rahaa kenraalille pyynnöistä huolimatta, ja varmistaa ettei ruhtinaskaan ole. Vaikuttaa yhä enemmän siltä, että kenraali on Lebedevin pääepäilty, ja hän haluaisi värvätä ruhtinaan vakoojakseen, koska ei itse halua riskeerata hyviä suhteitaan, jos sattuisikin olemaan väärässä. Epämiellyttävä tyyppi: käyttää ihmisiä hyväkseen mennen tullen, vaikka yrittää esittää jaloa ja tahdikasta. Ruhtinaalta Lebedev kuulee kenraalin olleen jalkeilla ja varoitelleen poikaansa Koljaa Ferdystsenkosta, vaikka Lebedev itse joutui herättelemään tätä muka umpiunesta hetkeä myöhemmin. Tämä tuntuu vakuuttavan miehen lopullisesti: nyt on vain edettävä hissun kissun, niin syyllinen saadaan sati meen!
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Koskela Pirkko 20080203 (20080203) o Ajk kotisivu o Dostojevski o WebMaster