Pirkko Koskela
17 Jälkipuheita totuuden lähimailla

• Aamuvastaanottoa
• Iltapäivävieraita
• Ilta ei tuo rauhaa
• Jälkinäytös rautatieasemalla
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Aamuvastaanottoa

Edelliskerran myrskyisän vierailuryppään jälkeen Jepantsinien ydinryhmä pitää viileää etäisyyttä peräti kolmen päivän ajan. Vieraita saapuu kuitenkin epävirallisesti jo heti seuraavana aamuna ikään kuin tunnustelemaan maaperää. Tikusta tehdään asiaa, puhutaan liepehellisiä, varsinaista päivänpolttavaa ongelmaa kierrellään kuin kissa kuumaa puuroa. Mitä se vekselijuttu oikein oli olevinaan - eikö sulhasehdokas olekaan varoissaan, kuten uskottiin, ja onko hänellä kaiken lisäksi vielä arveluttava menneisyyskin? Että ihan sinuja ollaan, mahdotonta - vai eikö sittenkään? Konkreettisia ongelmia, joihin Adelaida sulhasineen hakee vastauksia tottuneesti vakiintuneita tapoja noudatellen.

Ruhtinas Myskin -parka taas lähestyy asiaa aivan toisesta näkökulmasta. Hän pähkäilee parhaansa mukaan ihmisten perimmäisten vaikuttimien selvitystyössä, mikä osoittautuu toivottoman sotkuiseksi hommaksi. Dostojevski osaa kuvata tätä ajatusprosessia kerrassaan mestarillisesti: "Mutta nyt oli selvää: ruhtinas Š. selitti tietysti väärin tapauksen, mutta kierteli kuitenkin totuuden lähimailla, ymmärsi kuitenkin tässä olevan vehkeilyä. (Muuten hän kenties ymmärtää aivan oikeinkin mielessään, ajatteli ruhtinas - mutta ei tahdo lausua sitä julki ja siksi tahallaan selittää asiaa väärin.) Kaikkein selvintä oli se, että hänen luokseen oli nyt poikettu (nimenomaan ruhtinas Š. oli poikennut) siinä toivossa, että saataisiin joitakin selityksiä; jos niin on, niin häntä suorastaan pidetään vehkeilyyn osallisena."

Iltapäivävieraita

Lebedevin lapset poikkeavat ruhtinaan luona ilmeisesti ihan vain juttelemassa, saadaan joitakin aika merkityksettömältä vaikuttavia tietoja muutamien henkilöiden liikkeistä, jotka kyllä kuitenkin saattavat myöhemmin osoittautua tärkeiksikin, mistäs sen tietää. Ruhtinas saa kuitenkin hetken hengähtää,

Päivällisen jälkeen tulee Ganja, joka on hankalampi tapaus Hänkin kiertelee ja kaartelee asian vaiheilla, mutta ei puhu suoraan, vaan tuntuu odottavan aloitetta ruhtinaan puolelta. Sitä ei kuitenkaan tule, ruhtinas tuumailee omiaan. Miesten kesken puhutaan asiaa, tunteisiin ei kajota. Samalla lukijankin tiedot lisääntyvät. Hyvin hienovaraisesti tässä tunnutaan viittailevan siihen, että myös ruhtinaalla olisi lämpimiä tunteita Aglaja-neidin suuntaan - siksikö Ganja on varppeillaan? Intohimoinen ja kärsivä Nastasja Filippovna, jolla ei ole mitään menetettävää ja viileänälykäs kaunis Aglaja Ivanovna jolla on vielä koko elämä edessä ovat tämän romaanin kohtalokkaat naiset, se on tässä vaiheessa jo päivänselvää. Tunne saattaa olla molemminpuolinen, miksi Aglaja muuten olisi riitaantunut perheensä kanssa ja miksi toiset häntä niin kovin olisivat aikaisemmin ärsyttäneet niillä köyhä ritari -jutuillaan, joita kenraalitar ei ymmärtänyt. Eikö ruhtinas kirjoittanut aikaisemmin jonkun kirjelappusenkin Aglajalle? Ganjan sisar Varvara, joka on ilmeisesti ollut koko päivän Jepantsineilla, tuo lisää tietoja tullessaan veljeään hakemaan.

Ilta ei tuo rauhaa

Pienen kävelyretken verran ruhtinas saa aikaa itselleen, mutta ei saa selkoa edes omista ajatuksistaan. Syvästi murheellisena hän palaa kotiin, ja saa kohta vieraakseen Kellerin, joka rupeaa selvittämään sotkuisen monisanaisesti elämänsä ongelmia, joista rahahuolet eivät ole vähäisimpiä. Puhutaan pitkään vilpittömyydestä ja kaksinaisten ajatusten kanssa kamppailusta. Tämä ketkulta vaikuttava veikko ainakin myöntää, että jalojen tarkoitusperien ohella hänellä toki on samanaikaisesti myös konkreettisempia tavoitteita. Sellaistahan se on, huokaa ruhtinas moniselitteisesti, mutta antaa kuitenkin vähän rahaa, vaikka tietää sen menevän viinaan. Taisipa Keller kuitenkin saada myös jotakin mietittävää kotimatkalleen.

Lopulta kotiutuu Lebedevkin Pietarinreissultaan. Hänen kanssaan ruhtinas ikään kuin summaa päivän mittaan kehittelemänsä ajatukset ja yrittää myös selvittää tämän oman osuuden koko sopassa. Hän on väsynyt kiemurteluun ja haluaisi lopultakin puhua totta, mutta menee kuitenkin oitis itse lukkoon, kun Aglajan nimi mainitaan. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?

Vielä iltamyöhällä tulee Kolja, joka kertoo kummia: kenraalitar on kiukuspäissään heittänyt Ganjan sisaren Varjan ulos talosta ikiajoiksi, ilmeisesti veljeily vähäväkisempien kanssa saa nyt kerta kaikkiaan riittää. Ehkäpä Ganjan toiveet Aglajan suhteet ovat nyt paljastuneet, vaikka sehän on jo vanha juttu. Ehkä Aglaja yrittääkin nyt hämätä sukulaisiaan. Koljaa ihan naurattaa: onko ruhtinas mustasukkainen? Hulluja nuo aikuiset…

Jälkinäytös rautatieasemalla

Seuraavana päivänä ruhtinas tapaa sattumalta asemalla kenraali Jepantsinin. Virallisestihan ollaan vielä kylmäkiskoisissa väleissä, kolmen päivän karenssiaika ei ole ohi. Kenraali sopottaa kuitenkin kiireesti, että hän nyt kyllä ja eihän hän mitään, mutta kun se kenraalitar on niin pelottavan vahvaluontoinen nainen, ja kun on tyttäriä naitettavana, ja tuli sen Nastasja Filippovnankin suhteen oltua vähän varomaton… Kenraaliparka on ihan sekaisin ja hoitaa kaiken puhumisen, ruhtinas tyytyy kuuntelijan osaan taas kerran. Hän saa koko ajan ihmiset paljastamaan asioita itsestään ja muista, mutta meille ei selviä, mikä oli se tärkeä asia, mitä Pietarissa piti hoitaa, mikä tärkeä askel oli otettava. Nähtäväksi jää, onko kyse rahasta vai rakkaudesta.

Palautetta 

Lähetä palautetta!