Olen nyt vasta pikku hiljaa tajuamassa, että meikäläinen luonnontieteilijä-humanisti tarvitsee runsaasti aikaa saadakseen otteen eräästä maailmankirjallisuuden merkkiteoksesta. Westön lukemisen aikana kehittynyt referointitapa ei tässä opuksessa toimi. Idioottihan on ihmissuhdedraama, jossa päähenkilöistä (Myskin ja Rogozin) on tehty toistensa vastakohtia, minkä vuoksi he suhtautuvat  kanssaihmisiinsä myös eri tavalla. Loputtomalta tuntuva dialogi on kirjan oleellisin ulkoinen piirre. Tapahtumapaikoilla ei ole loppujen lopuksi suurta merkitystä, toisin kun lukemassamme Westön kirjassa. 

Olen katsastanut muutaman Dostojevski-analyysin, jotka ovat sikäli hupaisaa luettavaa, että kirjoittajien käsitykset heijastavat kulloinkin vallalla olevia henkisiä virtauksia. Nietschen ja Freudin ajatusten nähtiin vaikuttaneen Dostojevskin kertomuksiin satakunta vuotta sitten kirjoitetuissa arvioissa. Venäläiset kriitikot puolestaan olivat 1800-luvulla tietenkin sitä mieltä, että Dosto on Gogolin oppipoika. Entä tänään? Miten nyt tulkitaan ja ymmärretään Dostojevskiä? 

Olen pannut merkille, että suomalaisilla näyttämöillä on esitetty useita Dostojevski-dramatisointeja, mikä on täysin ymmärrettävää, kun lukee vaikkapa Idioottia. D. osaa rakentaa selkeitä persoonallisuuksia ja niiden välisiä jännitteitä, jotka toimivat myös parrasvaloissa vielä tänään 2000-luvun Suomessa. Olenkin sitä mieltä, että Dostojevskiä on turha sijoittaa johonkin ahtaaseen historialliseen tai filosofiseen kehykseen. Minusta hän vaikuttaa ajattomalta! Sen vuoksi hänellä on oma paikkansa maailmankirjallisuudessa.