|
Edellisen lukujakson tapahtumista oli kulunut kaksi viikkoa ja Dostojevski tarttui kerrontaan. Hän kertoi mitä kaikkea oli näiden kahden viikon aikana tapahtunut ja ennen kaikkea hän kertoi miten juorut kulkevat ja miten asiat muuttuvat – joskus vähän ja joskus enemmän, mutta kertomusten sävy joka tapauksessa muuttui radikaalistikin. Sääliksi käy taas sankariamme.
Epätoivoa kaksi viikkoa
Kaksi viikkoa oli kiireistä aikaa niin ruhtinaalle kuin hänen valitsemilleen apujoukoille. Illat hän kuitenkin vietti Nastasjan kanssa ja ajeli tämän kanssa vaunuilla ja usein reitin valinta oli Nastasjan ja monta kertaa vasta jälkeen päin ruhtinas huomasi, että olisi se reitti voinut parempikin olla. Ruhtinaan käytöstä paheksuttiin. Kukaan ei oikein näyttänyt ymmärtävän mitä oli tapahtunut –ja ilmeisesti ruhtinas itse ei myöskään. Hän yritti päästä visiitille Jepatsinien luo, mutta nämä olivat jo lähteneet. Ruhtinas oli mielestään oikeutettu puhumaan Aglajan kanssa, mutta Jepatsinit olivat jo lähteneet kaupungista.
Kovin onnellinen ei tuleva sulhanen ollut vaan hän itse asiassa pelkäsi morsiamensa silmiä ja epäili, että tämä oli mielenvikainen. Ruhtinas joutuu selittämään, että hän rakastaa molempia naisia. Jevgeni Pavlovits oli hänen puhekumppaniinsa ja kun tämä yritti udella miten oli mahdollista rakastaa kahta naista, niin siihen ei ruhtinas osannut vastata. Aiemmin kirjassa hän mielestäni sanoi, että hän rakasti Nastasjaa kuin pientä lasta, mutta ei sitä tällä hetkellä muistanut vai olivatko tunteet muuttuneet? Epävarmuus. Tämä tuskin on sitä tavanomaista epävarmuutta, jota monet tuntevat ennen naimisiinmenoa. Keskustelu päättyi epätoivoon – ruhtinas ei saanut Jevgeniä viemään edes kirjettä Aglajalle. Tunnelmaan oli saatu mukaan aitoa epätoivoa. Ruhtinas jopa epäili kuolevansa ennen häitään ja ehkä se olisi ollut parempi. Tosin ei kirjan juonen kannalta.
Häät
Kirjan loppuhuipentuma tulossa eli ruhtinaan häitä tullaan viettämään. Ruhtinas oli edelleen monien tunteidensa vanki ja elämä tuntui olevan aika sekaisin. Juoksemista sinne ja tänne milloin minkäkin syyn perässä ja tuntuu, että itse häävalmistelut jäivät vähäksi loppujen lopuksi. Ne järjestelyt ilmeisesti tapahtuivat taustalla, sillä ruhtinas saapui kirkkoon kuten piti ja kuvankaunis Nastasja myös – melkein. Koko tilanne oli kuvattu kirjassa hyvin – tunnelman aistii. Jo jonkin matkaa kirjaa lukiessa jotenkin alitajuisesti mietti, että mitä jos häistä sittenkin tulee jotain ja pari vihitään, niin miten ihmeessä kirja saadaan loppuun samaa tyyliä noudattaen, mitä tähän asti on kirjoitettu. Tämä ”pelko” osoittautuukin sitten aiheettomaksi ja Nastasja lähtee Rogozin mukaan. Nyt jäämmekin sitten odottamaan saako Aglaja ruhtinaan (ruhtinas Aglajan) vai miten kaikki vielä muuttuu hyväksi. Niin ruhtinaan kuin Nastasjankin kannalta.
|