|
Joskus joku on sanonut, että kun pistää asiat järjestykseen niin sitten niitä ei ole paljon. Näin aloitin edellisen puheenvuoroni. Tämä talvena vaan en ole saanut asioitani ilmeisesti järjestykseen ja olen lukenut kaiken kaikkiaankin todella vähän. Nyt kuitenkin pääsiäisenä sain teidät kiinni ja nyt sitten olen tosiasiassa lukenut kirjan loppuun ja toivon, että kommenteista lopun tapahtumat eivät paista läpi.
Uteliaisuus maantapa?
Olen varmaan ennenkin ihmetellyt noita jatkuvia vierailuja ja erinäköisten syiden takia ”piipahtamisista”. Tässä ruhtinaalla oli varmasti aika tukalat oltavat – kohtaus, maljakon särkeminen ja rauhaton mieli ylipäätään. Tunneherkän ihmisen ajatusten kuvausta tässäkin kohtaa. Ja liuta vieraita – kaikilla vierailuilla oli joku tarkoitus – jos ei muuta niin uteliaisuus.
Vera oli ensimmäinen vierailija ja hän alkoi vierailunsa aluksi itkemään, mutta kun ruhtinas sai hänet rauhoittumaan , niin tämä alkoi nauraa. Kun ruhtinas tarttui Veran käteen ja suuteli tätä – tämä oli sitten taas jo liikaa ja Vera lähti pois merkillistä mielenahdistusta tuntien.
Vierailuista kohtalokkain oli kuitenkin Jepantsinien vierailu – äiti tyttärineen saapuivat pikakäynnille ja tämän vierialun aikana Aglaja ehti suullisesti jättämään sanan ruhtinaalle, että tämän ei pitäisi lähteä kotoaan ennen iltaa (seitsemää tai kymmentä). Ruhtinas totteli ja arvaili mistä oli kysymys. Jotkut vieraista jopa auttoivat vihjeillään niin, että ruhtinas osasi olla pukeutunut – päällysvaatteita myöten, kun Aglaja tuli häntä noutamaan. Ennen iltaa ruhtinas kuitenkin ehti miettimään, että kumpaa naista hän todella rakasti ja päätyi siihen, että kumpaakin – eri lailla.
Salainen tapaaminen Nastasjan luona
Tapaaminen Nastasjan talossa oli suunniteltu sisääntuloa myöten ja talossa olivat läsnä vain Nastasja, Aglaja, ruhtinas ja Rogozin. En tässä edes yritä saada kuvattua sitä tunnelmaa mihin Dostojevski on yltänyt kuvatessaan tätä kahden ruhtinaasta kilpailevan naisen välistä keskustelua, joka oli todella raastavaa. Jotenkin minusta tuntuu, että kukaan noista neljästä ei oikein ollut täysissä järjissään – tai ehkä Rogozin. Hänhän jäi taka-alalle. Olen ennenkin sanonut, että jos ihmisellä on hyvä olla, ei puhetapa voi olla tuollainen. Tässä kuvataan kahden kilpailevan naisen tunteita ja se, miten Dostojevski on saanut nuo ajatuskulut ja tunnelmat kuvattua on aika ihmeellistä. On selkeä ero puhutuissa ajatuksissa ja ajatelluissa. Lisäksi tunnelma on ihan erilainen, kuin silloin kun kuvattiin kirjelappusten sanomia. Dostojevski sai kuvattua (mainitsematta sitä kertakaan) miten erilaisista taustoista nämä naiset olivat: kieli oli erilaista, mutta kumpikin tiesi tasan tarkkaan mitä toinen ajatteli. Kokeneempi ja enemmän maailmaa nähnyt nainen voitti. Tässä kohtaa kirja vei mukanaan: oli pakko lukea kirja saman tien loppuun. Minun mielestäni tämä kohta kirjasta oli täysin erilainen kuin aikaisemmat ja tuntuu, että koko kirja , tämä valtava sivumäärä on kirjoitettu juuri tätä kohtausta silmällä pitäen. Onkohan Dostojevski tiennyt koko kirjan juonen aloittaessaan sen kirjoittamisen?
|