Asta Manner
12 Ruhtinaan vierailu Rogozhinin luona jatkuu

Uskonto osana elämää
Vierailun kohokohta: ristien vaihto
Sairaan ihmisen ajatuksia
Palautetta
Lähetä palautetta!

Edellisen jakson lopussa kirjoitin "Tuolla vierailulla käytiin mielenkiintoinen keskustelu, josta minulle jäi päällimäiseksi mieleen se, että usein käy niin, että henkilöä jota ei tunne kunnolla ja etenkin jos häntä ei tapaa, alkaa tuntua usein vastenmieliseltä. Kun ihmisen kanssa jutustelee kahden kesken, käsitys henkilöstä voi muuttua. Tässäkin Rogo tunnusti että vihasi ruhtinasta, jos ei nähnyt tätä." Jos tuota keskustelua jo kutsuin mielenkiintoiseksi, niin tuleman piti vielä mielenkiintoisempaa.

Uskonto osana elämää

Muutaman kerran uskonto ja uskominen on kirjassa vilahtanut, mutta tässä kohtaa kysymys esitettiin suoraan eli Rogo kysyi ruhtinaalta "uskotko sinä Jumalaan vai etkö?" Tähän kysymykseen vastaamisesta kehkeytyi hyvinkin mieleenpainuva keskustelu.

Kysymys oli niin suora että ei edes Myskin oikeastaan osannut siihen vastata suoraan. Olipa syy sitten mikä tahansa, niin sanattomaksi ruhtinas ei kuitenkaan jäänyt: hän kertoi lähiaikoina tapahtuneista neljästä kohtaamista, joissa hän oli "kohdannut" uskonnon merkityksen - tai ainakin tässä kohtaa tulkitsi ne sopivasti vastauksena kysymykseen.. Mukana oli ateisti, jonka kanssa keskustelu sujui hyvin ja sitten mukana oli mm. murhaaja, joka uskoi Jumalaan… Käsittämättömät tarinat ja kuinka oikeaan hän tavallaan osui: kaikella - myös uskonnolla ja sen näkyvyydellä joka päiväsessä elämässä - on monet kasvot. En malta tässä kohtaa olla lainaamatta Askon lähettämän linkin loppupuolella olevaa tekstiä, jossa Dostojevski itse sanoo: "Se, mitä useimmat ihmiset nimittävät mielikuvituksen maailmaksi ja poikkeukselliseksi, on minulle niitä syvintä todellisuutta", kirjoittaa Dostojevski. "En pidä niinkään tärkeänä itse romaania, vaan olennaista on sen esittämä ajatus. Kuinka hyvin se sopii mm. tähän kohtaa kirjaa!

Vierailun kohokohta: ristien vaihto

Vierailu muuttui hyvin intiimiksi. Rogo ehdotti ristien vaihtoa - hänellä itsellään oli kallis risti ja Mysiinillä oli sotamieheltä saatu halpa risti. Myskin ei olisi vaihtoa halunnut, mutta ei pystynyt estämäänkään sitä. Ristin vaihdon jälkeen Rogo vei Mysiinin tapaamaan dementoinutta äitiään - salaperäiseen paikkaan isossa talossa, jossa vanhuksista pidettiin hyvää huolta. Visiitti äidin luona alkoi Rogonin kauniilla tervehdyksellä ja ruhtinaan esittelyllä. Myskin sai siunauksen Rogonin äidiltä, jonka jälkeen visiitti loppuikin ja Rogo sanoi " Eihän hän ymmärrä mitään, mitä sanotaan, eikä hän ymmärtänyt mitään minun sanoistani, mutta sinua hän siunasi, siis hän tahtoi sitä… " Melkein kyyneleet vieri silmistä, kun luin tätä ja päätin lopettaa kirjan lukemisen siltä erää - halusin vain nauttia kauniisti kirjoitetusta tarinasta hetken.

Sairaan ihmisen ajatuksia

Jos edellinen luku päättyi kauniiseen kuvaukseen ja mukavaan tunnelmaan, niin tämä toinen luku olikin sitten jo ahdistavaa luettavaa omalla tavallaan. Ruhtinas tiesi, että kohta hän saisi epilepsiakohtauksen, mutta hän ehti vaellella kaupungilla, muistella ja hakea Nastasijaa (joka myös oli matkustanut sinne missä kaikki muutkin tärkeät henkilöt olivat) ja myös harhailla kaupunginosasta toiseen ilman että hänellä oli määränpäätä. Hän sanoi, että aina ennen kohtausta hän etsi jotain. Miten pitkä aika kaiken kaikkiaan tähän kului - muutamia tunteja otaksuisin - ja miten hyvin tuo tunne saadaan välitettyä lukijalle. Jos ruhtinas ei olisi epilepsiakohtausta saanut, hänen juuri saamansa veli olisi hänet murhannut - mustasukkaisuuttaan. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, sillä tässä kohtaa olisi ollut todella sääli lopettaa kirja. On varmaan vielä paljon nähtävää ja koettavaa edessä olevien 500 sivun kanssa.

Palautetta

Lähetä palautetta!