|
Kaiken kaikkiaan edellisen lukujakson tapahtuma taisivat olla liikaa Myskinille enkä yhtään ihmettele. Oli se todella - sanoisinko - karmaiseva ilta. Tässä kohtaa tietysti voi miettiä että oliko Myskin sen tapainen että hänen luonteelleen kuuluisi pako vai oliko kyseessä perinnön tuoma muutos elämään ja Myskin halusi tottua siihen ilman Pietarin paineita. Ruhtinas sai olla onnellisen tietämätön häneen kohdistuvista juoruista. Luvun aikana kävi ilmi, että perintö ei häntä muuttanut - hän oli yhtä kiltti ja auttavainen kuin enenkin. Monet velkojat saivat aiheetta suorituksia ja muutenkin Myskiniä käytettiin hyväksi.
Hengähdystauko lukijalle
Tämä toisen osan ensimmäinen lukujakso oli taas kerrontaa - ikään kuin johdatusta siihen mitä pitämän tulee. Joskus aikaisemmin tämän kirjan jaksoja kirjoittaessani jotenkin "pelkäsin" näitä kohtia, koska tavallaan ne toivat niin paljon asiaa mukanaan ja tuntui, että ei jaksa kaikkea muistaa. Nyt kun henkilöt alkavat pikkuhiljaa muodostua tutuiksi, niin seuraaminen on helpottunut ja nyt nautin näistä lämmittelyjaksoista.
Vaikka kyse on lämmittelyjaksosta, asioita tapahtuu vauhdilla ja yhteen sivuun mahtuu uskomattoman paljon asiaa. Toiset pääsevät naimisiin ja toiset joutuvat vankilaan. Veikkasiin että tässä kohtaa aloitetaan uusia tarinoita, uusia juonia. Kun vertaa tätä edellisen lukujakson loppuun, niin aika eri vauhtia asioita kerrotaan - ainakin suhteessa ajan kuluun. Ei voi kuitenkaan sanoa, että kirjoitustyyli vaihtuisi vaan kirjailijan tapa tiivistää sanomansa on edelleen yhtä vakuuttavaa kuin aikaisemmin. Kolme kuukautta ainakin vain kului uskomattoman nopeasti sivuilla mitattuna ja se mikä meitä lukupiiriläisiä varmaan kaikkia tavallaan ilahdutti oli se, että Don Quijote de la Mancha mainittiin sattumalta kirjahyllystä otettuna piilopaikkana. Se, miksi Aglaja purskahti nauruun ei siinä kohtaa, kun hän huomasi laittaneensa kirjeen piiloon juuri tuon kirjan väliin, ei selvinnyt minulle.
|