Asta Manner 
07 Ruhtinaalle uusi tilanne

Tilannekuvaukset jatkuvat. Valtava miesporukka saapui häiritsemään hyvinkin intiimiä tilaisuutta, jossa perheen lisäksi olivat mukana Nastasja ja ruhtinas Myskin. Ganja näki kilpakosijansa ja tässä huomataan, että myötäjäiset kaiken kaikkiaan ratkaisi tuonakin aikana paljon asioita. Raha tuli mukaan konkreettisesti naimakaupan sanoisinko hiomiseen. Tunteet ja järki eivät aina kulje käsikädessä ja usein järjen kanssa on helpompi elää… vai mitä mieltä Pekka olet tunneälyn kannalta asiaa tarkastellen? Pikkuisen minulle tuli mieleen - tosin en oikein tiedä mistä - härmän häijyt. Uskottiin suuren joukon voimaan ja onnistuuttiinhan siinä. Jopa ruhtinas joutui väkivallan kohteeksi, kun tilanne ei enää pysynyt hallinnassa. Mielestäni tämä oli yllättävä yksityiskohta kirjan juonen kannalta. Ei ihan ensimmäiseksi olisi kuvitellut, että Ganja olisi suuttunut ruhtinaalle. Ehkä härmän häijyjen kohdalla väkivaltaan olisi syyllistynyt joku "härmäläisistä", mutta suuren joukon provosointiin sortunut Ganja hermostui. Hän tunsi kilpailutilanteen ja ehkä tunsi itsensä nurkkaan ajetuksi. Rahanhan ei tuossakaan tilanteessa olisi pitänyt merkitä niin paljon - tai sille ei ainakaan olisi saanut antaa niin suurta valtaa. Rakkaus vai raha? Siinäpä kysymys. 

Ruhtinaan persoona

Käännöstä, jota minä luen on luettu noin 150 sivua. Kovin paljon ei ole tapahtunut - tavallaan. Yksi asia, joka kuitenkin tuntuu jo tässä vaiheessa romaania varmalta on, että Dostojevski on panostanut ruhtinaan luonteen kuvaukseen paljon. Ruhtinas on saapunut Venäjälle Sveitsistä ruhtinassuvun jäsenenä ilman minkäänlaista varallisuutta. Hän on junassa keskustellut vieraiden kanssa ja sai ongittua paljon olennaista tietoa, jota jo kirjan tässä vaiheessa on onnistuneesti käyttänyt hyväkseen. Hän tuntui vaatimattomalta ja ehkä hieman yksinkertaiseltakin, mutta taustalla henkii todellinen Ihminen. Hän osaa lukea toisista ihmisistä paljon ja hänen ajatuksenkulkunsa ei todellakaan kulkenut tyypillisiä latuja. Jopa sellainen detalji on onnistuttu kuvaamaan, että hän - perustellusti - hyvinkin nopeasti saattoi muuttaa käsitystään ihmisestä. Ganjahan häntä loukkasi, jolloin hän kirjassa ilmaisi käsityksensä Ganjasta eikä pitänyt hänestä. Anteeksipyynnön kautta käsitys Ganjasta muuttui. Tässä kohtaa en malta olla miettimättä tai kirjoittamatta, että minkälainen ihminen noin nopeasti muuttaa käsitystään toisesta henkilöstä. Onko kysymyksessä yksinkertainen henkilö, joka muuttaa käsityksiään aina tilanteen mukaan (vrt. käsitys siitä että Hollywoodissa elokuvaohjaaja on aina yhtä hyvä kuin hänen viimeksi ohjaamansa elokuva) vai onko kysymyksessä joko paljon kokenut, suvaitsevainen tai positiivisen elämänkatsomuksen omaava henkilö. Tässä vaiheessa kirjaa haluaisin uskoa että ruhtinas kuuluu viimeksi mainittuihin. Vai onko kyseessä jopa sittenkin hyväuskoinen hölmö, joka on täysin johdatettavissa (vrt. Nastasjan kodin löytämiseen liittyvät vaiheet) tai rohkea, täysin omaan ongelmanratkaisukykyyn luottava ja erilaisten tilanteiden hallitseva nero. Tämä asia varmaan ratkeaa kirjan edetessä. 
 

PS

Viime jaksossa "valitin", että kirja olisi taas siirtynyt jollekin uudelle tasolle edellisen jakson lopussa. Tämän lukujakson aikana mielestäni pääsin kirjan juoneen mukaan ja kirja oli todella nautittava. Olen poiminut omaksi pääjuonekseni ruhtinaan persoonan, koska selkeästi siitä kerrotaan ja sitä kuvaillaan paljon.

 

Palautetta 

Pekka Pihlanto: Järki, tunteet ja tunneäly

Pekka: 
20070921		 "Ganja näki kilpakosijansa ja tässä huomataan, että myötäjäiset kaiken kaikkiaan ratkaisivat tuonakin aikana paljon asioita. Raha tuli mukaan konkreettisesti naimakaupan sanoisinko hiomiseen. Tunteet ja järki eivät aina kulje käsikädessä ja usein järjen kanssa on helpompi elää... vai mitä mieltä Pekka olet tunneälyn kannalta asiaa tarkastellen?" 

Filosofi Lauri Rauhala on todennut jotenkin siihen tapaan, että tunteiden ja järjen pitäisi kummankin olla "täysivaltaisia omassa asiassaan". Toisin sanoen silloin kun on kyse esimerkiksi loogis-analyyttista harkintaa edellyttävästä päätöksestä, tunteiden ei pitäisi ottaa ylivaltaa, mutta silloin kun ollaan nauttimassa vaikkapa taide-elämyksestä, tunteet saavat hallita kokemista. Tosin järkeväksi tarkoitettuunkin päätöksentekoon sotkeutuvat tunteet suorastaan väistämättä: suositaan tunnepohjalta jotakin vaihtoehtoa tai sivuutetaan jokin asiaan vaikuttava tekijä, jne. Taide-elämyksistä vielä: esimerkiksi taidekriitikot joutuvat analysoimaan esitystä myös järjellä, mitä tavallisen yleisön ei tarvitse tehdä. 

Aikoinaan puhuttiin järkiavioliitoista, joissa määräävinä olivat taloudelliset yms. järkiperusteet, eivätkä tunteet eli rakkaus. Ganjan kohdalla olisi kyse järkiavioliitosta, eikä siis lainkaan rakkausavioliitosta - pikemminkin viha-avioliitosta. Viha on tosin tunne, mutta se ei tietenkään ole Ganjan avioliiton peruste, vaan sivuseikka, jonka Ganja olisi valmis sietämään. Toisaalta: ahneuden tunne ajaa Ganjaa, joten onko sittenkin kyseessä hänen kannaltaan myös tunneavioliitto? 

Minusta tuntuu, että ruhtinaalla on runsaasti tunneälyä, koska hän pystyy ymmärtämään ja ottamaan huomioon toisten tunteet niin hyvin, ja myös hallitsemaan aika hyvin omat tunteensa. 
pekka.pihlanto@tse.fi

Asko Korpela: Vähän molempia taisi olla

Asko: 
20070921		 Isoisäni 'Iso' Anton Korpela oli 41-vuotiaan äitinsä ja 27-vuotiaan isänsä ainoa lapsi. Lähti sopivaan ikään tultuaan puhemiehen kanssa kosiomatkalle naapurikylään, nyt rajan takaiseen Orslahteen. Rukkaset saivat ensimmäisestä paikasta. Muistivat, että onhan sitä naapurissakin tyttöjä. Sieltä löytyikin Anna Torri. Saivat 12 lasta. Sukua on nyt puolentoistasataa. Vaikutelma oli, että oli rakkauttakin, vaikka näin sattumalta avioliitto alkoi. 
asko.korpela@nbl.fi

asta manner: Kiitos hienoista palautteista

asta: 
20070923		 Pekka: kiitos pitkästä vastauskesta ja itse asiassa tuo viittaus taidearvostelijoihin oli hieno. En ole oikeastaan koskaan ajatellut että todella kriitikoiden pitää se tunne yrittää usein sulkea pois - hehän tekevät työtään. Viittaus Ganjaan ahneuteen on varmaan totta ja ahneen toiminta on usein vielä järjettömämpää kuin henkilön, joka on vihan vallassa. Vihassa toiminta on monta kertaa vähemmän suunniteltua - ahneus voisi jopa olla jo osa luonnetta? Asko: Tuollaiset tarinat pitää säilyttää ja varmistaa, että ovat mukana myös tulevien polvien tarinasalkussa. 
asta.manner@tse.fi

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asta Manner ja kopion Asko Korpela



Manner Asta 20070918 (20070918) o  Asko.Korpela@nbl.fi o WebmasterDostojevski