Lukujaksossa ruhtinas kertoi olostaan Sveitsissä. Hänellä
oli siellä seuranaan paljon lapsia ja viihtyi heidän kanssaan.
Lasten opettaja ei kovinkaan paljon pitänyt kuuleman mukaan hänestä
ja syynä oli, että hän kertoi lapsille totuuksia - vastasi
lasten kysymyksiin totuuden mukaisesti. Olen juuri joutunut miettimään
asiaa, mitä lapsille tulisi kertoa. Onnekseni minun ei tarvitse sitä
ongelmaa ratkaista, mutta lähituttavaperheessä äiti sairastui
vakavasti ja siellä päädyttiin kertomaan kuopukselle vain
osa totuudesta. Mietin miltä mahtaa kuopuksesta tuntua, jos ja kun
hän joskus saa selville, että hänelle ei kerrottu kaikkea,
mutta kaikki muut perheen jäsenet (isä+kaksi isompaa lasta) tiesivät
koko ajan asiasta. Onko viisasta olla kertomatta? Tässä kohtaa
ruhtinaalta olisi varmaan saanut selkeän vastauksen eli totuus olisi
hyvä kertoa. Hän ikään kuin kasvatti näitä
lukuisia lapsia. Lapset oppivat pitämään hänestä
ja luottamaan.
Ruhtinas tarinan kertojaRuhtinas kertoi Sveitsin ajastaan tarinan muodossa. Hän kertoi kuinka Marie - köyhän äidin tyttö, joka sortui vieraan miehen matkaan ja palasi sieltä. Paluun jälkeen elämä muodostui todella ankeaksi ja hän todella tiesi mitä oli tulla hylätyksi ja halveksituksi. Itsetuntoa ei ollut lainkaan ja pienetkin iloiset asiat saivat hänet hyvälle tuulelle. Tarina oli mielenkiintoinen, kerrottu pitkästi, mutta tarinan tarkoitus kait oli kertoa miten väärin ihmisiä on kohdeltu. Tarinan kertojia meillä on tässä lukupiirissä ollut useita ja tässä kohtaa ehkä tuli mieleen Svejkin tarinat - niissähän oli aina joku opetus ja samalla Svejk kertoi oman käsityksensä asiasta. Kauniisti kirjoitettua ja helppo seurata. Samanlaiselta tuntui kuin edellinenkin luku. Oli helppo tuntea ilmapiiri.Dostojevskin tyyli tulee näkyviinHämmästyttävä loppu tässä lukujakson ensimmäisessä kappaleessa. Ruhtinas alkoi kuvaamaan sisaruksia ja ketomaan minkälaisia he olivat. Aivan odottamaton käänne ja tuntui, että kaivoiko Ruhtinas verta nenästään aivan tarkoituksella. Viides luku loppui mielenkiintoiseen paikkaan ja tähän asti kaikki henkilöt ovat tulleet tutuiksi. Mietin jo, että miksi en tätä kirjaa saanut aikoinaan (noin 7 vuotta sitten) luettua vaikka kertaalleen yritin. Sain vastauksen kysymykseen jo heti seuraavassa luvussa. Tuli taas uusi luku, jossa kirjan juoni laajeni ja siitä tuli taas vaikea - ikään kuin astuimme seuraavalle tasolle ja tässä pitää jonkin aikaa taas opiskella ennen kuin tietää missä mennään. En oikein osaa tuosta kuutos-luvusta mitään kirjoittaa - ellei sitten tuosta Gavrilan suuttumuksesta. Jätän sen kuitenkin väliin ja maiskuttelen asioita. Ehkä ne tässä ajan kanssa !En ole lukenut kuin yhden Dostojevskin kokonaan: sain pakerrettua työvoittona Rikoksen ja rangaistuksen. Jokunen vuosi aikaisemmin olin aloittanut Idiootin, mutta pahasti jäi kesken. Nyt on hyvä, että tämä kirja on lukupiirissä. Uskon, että tällä tavalla pääsen sisälle tämänkin kirjan logiikkaan. Huomenna luen muiden kommentit ja on todella mielenkiintoista nähdä miten muut kokevat tämän "runsauden pulan".
|
||||
PalautettaAsko Korpela: Dostojevskin vaikeus
Asta Manner: Muuttuihan se teksti siitä
|
||||
Lähetä palautetta! |
Manner Asta 20070902 (20070902) o Asko.Korpela@nbl.fi o WebmasterDostojevski