| Jos aivan rehellinen
tässä kohtaa olen, niin lukupiiriin liittyminen kesätauon
jälkeen olisi voinut tapahtua hieman nopeamminkin, jos en olisi pelännyt,
että kirja on raskas. Pelkäsin, että kirjassa on - minun
mielestäni tyypillisen venäläisen kirjallisuuden tapaan-
paljon henkilöitä ja paljon kuvausta, joka vaatii venäläisen
kulttuurin tuntemusta, jotta tietää todella mitä kirjassa
haetaan. Tämän lukujakson lukeminen oli hyvin kivutonta. Loistavaa
keskustelun kuvausta
Tunnelman välittäjänä Dostojevski taitaa olla mestari. Kirjan alussa olleen junamatkan tunnelman saattoi aistia ja myös tämän lukujakson keskustelun kenraalinrouvan luona saattoi tuntea. Henkilökuvaukset tyttäristä ja heidän ajatuksistaan tästä "idiootista" ja ajatusten muuttuminen oli helppo havaita ja tyttäret ikään kuin sulivat - ainakin melkein kaikki. Enemmän kuitenkin minua viehätti yksityiskohdat naurun kuvaamisesta. Naurua oli ainakin kahdenlaista: hyväntahtoista naurua ja sitten ruhtinaan naurua, jolla hän peitti hämmennyksensä. Ruhtinas varmaan koki paikoitellen hämmentävänä, että häntä todella kuunneltiin ja hänen kokemuksilleen annettiin arvoa. Ainakin minä koin sen, että kokemuksiin luotettiin - tai oikeastaan annettiin arvoa sille, että ruhtinas oli tehnyt havaintoja. Kuvaukset vankikopeista ja vankien ajatuksista, kuolemanrangaistuksista ja rakastumisesta - eivät todellakaan mitään helppoja asioita kertoa muille. Etenkin, jos asiaan ei ole edes saanut valmistautua. Toinen asia, joka kiinnitti huomiota oli, miten helpolla tavalla Dostojevsk oli saanut kuvattua sisarusten eroja ja äidin asenteen eroa suhteessa tyttäriin. Mielenkiintoista nähdä miten kauan kestää ennen kuin esim. sisaruksien luonteenpiirteet tuovat uuden vivahteen tai juonen kirjaan.
|
||
PalautettaPirjopäivi Pihlanto: Kuvauksen mestari
|
||
Lähetä palautetta! |
Manner Asta 20070824 (20070824) o Asko.Korpela@nbl.fi o WebmasterDostojevski