Miksi tämän nyt näin pitää päättyä? En kyllä toisaalta osaa vaihtoehtoakaan ehdottaa, mutta ikän kuin Dosto olisi ajautunut umpikujaan, josta ei muuta ulospääsyä ollut. Omaan venäläiseen 10-osaisten Dostojevskin koottujen teosten osa 6 on Idiootti. Siinä kuten kaikissa muissakin on perusteellinen asiantuntija-analyysi kirjasta. Olen sen tietenkin aikaisemmin lukenut, mutta en muista enää, olisiko siinä jotakin tietoa tai spekulointia kirjan lopun suhteen. Itse asiassa tässä joku aika sitten juolahti mieleeni, että varmaan suuren urakan tehneitä lukupiiriläisiä kiinnostaisi tämä loppukommentti. Mutta se on präntätty pykälän verran pienemmällä tekstillä ja 35 sivua pitkä. Varmaan veisi lähes kuukauden, jos sitä ryhtyisin kääntämään. Sinänsä ei vaikeata, vaan erittäin selkeätä tekstiä. Olen niistä kaikista erikseen antanut täydet pisteet eli kolme tähteä. Muistanpa hyvin kuinka tuskailin pienen tekstin lukemisessa ennen kaihileikkausta. Kyllä siinä silmät vieläkin väsyvät. Luen kuitenkin nytkin, jos vain suinkin ennätän. Kommentoin ehkä sitten, jos en kääntää jaksa ja ennätä.
Ihan kuin ruhtinas tietäisi mitä on tapahtunut, kun hän niin sinnikkäästi pyrkii Rogozhinin 'linnoituksen'. Välillä käy muualla ja taas tulee Rogozhinin ovelle. Arvannee, että hänelle valehdellaan, ettei Rogozhin ole kotona. Mutta ei sittenkään hellitä, vaan yhä uudelleen tulee ovea jyskyttämään. Eikä ole omassa asunnossaan myöskään Nastasja Filippovna. Miten voisikaan olla, jos on se tapahtunut, mistä ruhtinas näyttää olevan aavistuksenomaisesti selvillä. Ei ole näkynyt pariin päivään. On jo vuokraemännälläkin ilmeisesti pahoja aavistuksia. Vai olisiko peloissaan mennyt ystävättärensä luo? Vai ovatko matkustaneet Moskovaan? Taas Rogozhinin ovelle. Ei avattu. Nastasja Filippovnan ovelle. Siellä oli jo käyty useammassa paikassa etsimässä. Ei löydy mistään. Tässä on nyt niin tärkeästä käänteestä kysymys, että kirjailija aivan tarkoituksellisesti pitkittää huipennusta ja juoksuttaa ruhtinasta ympäri kaupunkia. Pitkittää myös täysin asiaan kuulumattomalla kertomuksella korttipelistä. Menköön vain vielä kerran Rogozhinin asunnolle, mutta vasta illalla. Iltaa odottaessa muistuu mieleen puukko Rogozhinin kädessä. Kyllä nyt paha merrassa. Ja siellä onkin jo kadulla itse Rogozhin. Tulee ja pyytää ruhtinaan mukaansa. Onko Nastasja Filippovan Rogozhinin luona? On. Mennään kadun eri puolilla. Eivät tiedä talossa, ettäolen paikalla. Mennään salaa. Eivät tiedä myöskään, että Nastasja Filippovna on paikalla. Siellä on sänky ja siinä makaa ihminen liikkumatta. Ei näy kasvoja. Kyllä, se on Nastasja Filippovna. Olen peittänyt sen amerikkalaisella vahakankaalla. Ja vahakankaan päällä on lakana. Minuuttikaupalla etsin harhailevin katsein mainintaa 'amerikkalaisesta vahakankaasta'. En huomaa, mutta eilen siitä venäläisessä tekstissä luin. Muistan hyvin kun ensimmäisen kerran siitä luin ja ihmettelin, mitätöntä asiaa. Ensin ihmettelin itse sanaa 'kleenka' - selvästi lainasana, mutta mikä alkuperä? Miksi juuri amerikkalaista ja mistä sitä silloin sai? Oliko se niin, että vahakangas oli estämässä ruumiin hajun leviämistä? Kukkia ainakin oli siinä tarkoituksessa. Mutta eipä tietenkään tällaiset varokeinot asiaa tekemättömäksi saa. Lopulta kaikki kuitenkin paljastuu. Rogozhinille 15 vuotta vankeutta. Ruhtinaalla ei mitään tekemistä tämän asian kanssa. Fuuga loppuu siihen mistä alkoi Näin olen ymmärtänyt. Tämä teos ainakin niin päättyy. Ruhtinas menettää henkisen tasapainonsa ja hänestä tulee uudelleen idiootti. Ja hän palaa myös Sveitsiin entiseen laitokseensa. Mutta mikä kummallisinta, häntä käydään katsomassa. Nimenomaan Jepantshinin perhe käy, paitsi kenraali itse ja Aglaja, joka on ajautunut eroon perheestä, naimisiin huijarin kanssa. Mutta ruhtinas ei enää edes tuntenut Lizaveta Prokofjevnaa, omaa sukulaistaan, jonka luo hän aluksi hakeutui.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Korpela Asko 20080413 (20080413) o Ajk kotisivu o Dostojevski o WebMaster