Ippolitin tajunnanvirtaaVähän on sellainen tuntu, että aikaansa edellä on Dostojevski tässäkin suhteessa, vai luulenko vain, kun en tiedä milloin tämä tajunnanvirtakirjoittelu tuli muotiin. Käsittääkseni se on ainakin kukoistuksessaan ollut paljon myöhemmin. Hermann Hesse, hm, hm, sitä yhtä, jota mekin olemme lukeneet, en välitä nimeltä toistaa. Paraikaa luen neljättä José Saramagoani. Siinä yksi. En ole ollenkaan mieltynyt tähänkään Saramagon tyyliin. Muuten ihan jees, mutta pilkkujen lisäksi saisi käyttää pisteitäkin ja kappalejakoa. Sitten se ei hänen kohdallaan ehkä niin tajunnanvirralta vaikuttaisikaan. Tässä todella Ippolitin poukkoilu asiasta toiseen siltä vaikuttaa. Tämä on ehkä keino saada aikaan mielikuva 'viimeistä päivää' elävästä nuorukaisesta. Puhuu 'mitä sylki suuhun tuo'. Ei ole jäsennystä eikä hierarkiaa asioilla kuten olisi kirjoitetussa esitelmässä. Mutta tämä onkin tietysti Dostojevskilta tietoinen valinta ja tehokeino vaikkakin ristiriidassa sen kanssa, että 'eilen kirjoitin'.
Vale, emävale, tilastoTaaskin kiinnitän huomiota Dostojevskin hauskaan tapaan arvioida ihmisen ikä vuoden tarkkuudella: 'Herra näytti kahdenkymmenenkahdeksan vuoden ikäiseltä'. Voidaan tietysti väittää, että Dostojevski oli ammatissaan kehittynyt niin tarkkanäköiseksi, että tähän pystyi: arvioimaan ihmisen iän vuoden tarkkuudella. Enpä usko. Eipä kyllä toisaalta siitäkään ole kysymys kuin vanhassa tavassa esittää tilastotietoja 5-6 numeron tarkkuudella sen mielikuvan aikaansaamiseksi, että siinä on sitten totuus. Ei ole pitkää aikaa siitä, kun Tilastokeskus on raaskinut luopua - ehkä kustannussyistä - joistakin ylimääräisistä desimaaleista. Mielestäni tässä on valtava periaatteellinen ero tilastotiedon ja kirjanpitotiedon välillä. Kirjanpitoa on mahdoton aloittaa noin-periaatteella. Se on tehtävä pennin tarkkuudella alusta loppuun, vaikka nykyäänhän sentään suoritetaan pennipyöristys, vai onko se vain kassalla? Mitenkä mahdetaan käsitellä bensan tuhannesosaeuron tarkkuudella ilmoitettava litrahinta kirjanpidossa? Noin-periaate taas on ehdottomasti ainoa oikea tilastotoimessa. Asiaa vähänkin ymmärtävän silmissä kovin tarkka tieto luo epäuskottavuutta pikemminkin kuin uskottavuutta. 'Muistetaan yhden tai kahden numeron tarkkuudella, kirjoitetaan kolmen ja tilastoissa esitetään neljän numeron tarkkuudella' - siinä yksi opetusteni ajksioomeista, mikäli oikein muistan. Toinen: 'Havaintoaineisto esitetään sillä tarkkuudella, että havainnot yksilöityvät eli erottuvat toisistaan.' Ja kolmas: 'Älä käytä nuorta elämääsi turhien numeroidenkirjoitteluun.' Heh, heh: mitenkä nyt näin Dostojevskia lukiessa Ajk-sioomat mieleen muistuivat! Vähän sellainen mielikuva syntyy, että Dostojevski on ikään kuin kirjallisesta likasangostaan tähän turhanpäiväistä törkyä kaatanut. Niin kuin tämäkin tarina Bahmutovista. Riemastuneena toteankin kuinka Dostojevski on 'tunnustanut tekosensa'. Siirtyessään Bahmutovista Rogozhiniin hän toteaa: 'Merkitsen tähän selitykseeni kaikki nuo numerot ja päivämäärät. Tietysti se on minulle yhdentekevää, mutta nyt (ehkäpä vain tällä hetkellä) minä haluan, että ne jotka tulevat arvostelemaan tekoani, voisivat nähdä selvästi, mistä loogisten päätelmien ketjusta oli tuloksena "viimeinen vakaumukseni". Kirjoitin edellä, että lopullinen päättäväisyys, joka minulta puuttui pannakseni "viimeisen vakaumukseni" täytäntöön, ei tietääkseni syntynyt ensinkään loogisesta päätelmästä, vaan jostakin kummallisesta sysäyksestä, eräästä oudosta seikasta, joka ei ehkä ollut millään tavalla yhteydessä asioiden kulun kanssa.' Loistavaa! Parasta tässä on näin meikäläisen 'homo statisticuksen' kannalta se, ettei tämä vähimmässäkään määrin kuitenkaan horjuta tilastollisten lakien merkitystä. Yksittäistapaus on yksittäistapaus ja tilasto on tilasto. Onkin erittäin tärkeä asia, että tämä pidetään mielessä. Kovin usein unohdetaan, jopa juuri tilastotietoja esiteltäessä. Nykyäänhän joka ainoa päivä tiedotusvälineissä esitellään tilastotietoja mitä erilaisimmilta elämän aloilta. Usein on keskeisenä ideana: 'vale, emävale, tilasto', mutta vielä useammin ja yksisilmäisemmin: tilasto=totuus ja 'kun se on lehteen kirjoitettu, niin siten se myös on'. Eivät läheskään kaikki tällä tavoin esitetyt tilastotiedot kestä 'terveen järjen' kritiikkiä. Dostojevski kyllä kestää, vaikka iän tai muidenkin mittojen tarkka esittäminen vähän horjuttaakin mielikuvaa.
Rogozhin - merkillinen persoonaLuvun loppuosassa on herkullinen kuvaus Rogozhinista. Eipä edes paljon puhu, tuijottelee vain, mutta silti tekee vahvan vaikutuksen. Mikä lieneekään rahamies, juhlija ja ilonpilaaja. Venäjässä on - näin minusta tuntuu - erityisessä arvossaan sana 'kutatj' - juhlia. Tässä mielessä juhlija on nimenomaan Karamazovin veljesten Dmitrij ja sitä on Rogozhin, kun hän lähtee Nastasja Filippovnan ruhtinaalta 'voitettuaan' troikalla komeasti. Kun juhlitaan 'kutatj'-mielessä, ei säästellä eikä kitsastella, vaan pannaan menemään: laulua, tanssia ja äänekästä meininkiä pöytien notkuessa ruokien ja pullojen painosta. Ihmettelen, tavoittelevatko tämän tyypistä juhlimista nykyiset turistivirrat Venäjältä Suomeen. Aika karmeita juttuja kertovat Nilsiän majatalojen pitäjät. Siivoukset kyllä maksetaan, mutta töitä on niin paljon ja siivo sellaista, että millään ei maksu kata vaivoja ja kustannuksia, varsinkin kun vuoro vaihtuu ja uusille tulijoille pitää olla priimakunnossa. Tällä kertaa Rogozhin ei toimi 'kutatj'-mielessä, vaan paljastaa lantin kääntöpuolen. Suorastaan aaveena Ippolitille näyttäytyy. Mutta niinpähän vähän itse Ippolitkin meille.
|
||||
PalautettaPekka Pihlanto: Votka virtaa ja pöydät notkuvat
Pirkko: "Dostoevskij govorjashtshi"
|
||||
Lähetä palautetta! |
Korpela Asko 20080117 (20080117) o Ajk kotisivu o Dostojevski o WebMaster