|
Mielestäni Ippolit on koko ajan kerjännyt sääliä. Tietenkin on säälittävä asiakin, että tekee kuolemaa, mutta Ippolit myös kerjää myötätuntoa häikäilemättä. Hän aina vaatii muiden huomiota puoleensa. Niin tässäkin. Ensi alkuun hän herää muutaman minuutin nokosilta ja on kuin muissa maailmoissa. Hän on siis nukkunut hyvin syvää unta. On kyllä tuttu kokemus, kun itselläni normaali yöuni on ehkä neljä tuntia, mutta usein alle sen. Se mitä nukun, on sitten kai sitä pelkkää syvää unta ja unet tuntuvat hyvin todellisilta, melkein aina hieman ahdistavilta. Tuota Ippolitin sekavuutta en mielestäni tunne. Normaalisti Ippolit viettää aikaansa ikkunasta tiiliseinää katsellen. Nyt hän on ruhtinaan luona rauhallisemmissa oloissa, mutta on tullut juoneeksi vähän liikaa, ehkä se aiheuttaa sekavuuden. Hänen mielestään kaikki ovat häntä vastaaan eikä kukaan rakasta häntä, mutta eipä hänkään ketään. Silti hän kerjää muiden huomiota osakseen.
Ippolit tempaa esiin artikkelin
Nyt hän tempaa povitaskustaan paperinipun ja sanoo kirjoittaneensa artikkelin, jonka haluaa lukea ääneen. Tunnin kuuntelu-urkka olisi vierailla edessä. Ruhtinas koettaa estellä. Siihen aikaan oli kyllä varsin tavallista, että kutsuilla luettiin. Kirjailijat ja runoilijat lukivat tekstejään. Nyt kuitenkin on tultu paikalle muussa tarkoituksessa. Ja Jevgeni Pavlovitsh on jo pitänyt pitkät esitelmät. Mitä lukemisesta! Syödään, joku huomauttaa. Onko se artikkeli johonkin aikakausikirjaan? Ehkä se on pitkäveteinen. Tuota … eikö luetakaan? Kruunaa ja klaavaa heitetään, Ippolit itse. Luetaan. Ei ole pakko kuunnella.
Taaskaan en malta olla viisastelematta venäjänkielisen ja käännöksen välisistä suhteista. Niin paljon kuin olen eri kielillä lukenut, tätä en ole koskaan ennen tehnyt, en itsekseni enkä näin tekstiksi saakka. Nyt kuitenkin tuntuu lähes päähuvilta tätä kirjaa lukiessa. Tässä huomaankin todellisen painovirheen. Suomenkielisessä tekstissä Rogozhin sanoo hitaasti kummalliset sanat:
- Siis te … se olitte siis … te?
- Tätä asiaa ei pidä järjestää noin, poika, ei tuolla tavoin…
Venäläisestä tekstistä tuo edellinen lause puuttuu kokonaan. Onko siis kääntäjä mennyt keksimään lisää tekstiä ja vielä täysin turhan ja käsittämättömäksi jäävän lauseen? Ei, se lause löytyy venäläisestä tekstistä, mutta vasta kymmenen riviä myöhemmin. No niinpähän on suomennoksessakin - toisen kerran sama lause! Arvelin jo esittäväni, että saattaahan virhe olla venäläisessäkin tekstissä, mutta nyt tuntuu, että se on vain suomalaisessa ja että lause kuuluu selityskappaleen jälkeen. Kukaan muu ei taida lukea tätä Lea Pyykön suomennosta, joten kuka hyvänsä muu voi melko varmasti ratkaista kumpi versio on se oikea.
Minun jälkeeni vedenpaisumus
Tämä tunnettu lentävä lause on Ippolitin artikkelin motto. Sopii tietenkin kuin nyrkki silmään. Pakko myöntää, että itselleni tulee jatkuvasti sama lause mieleen - jopa myös ranskaksi - heti kun tulee puhe ilmastonmuutoksesta. Epäilen hyvin vahvasti, että jos sellainen tulee, se ei ole vähäisimmässäkään määrin ihmisen hallittavissa ja siis on täysin yhdentekevää, mitä päästellään. Mutta toisaalta tietenkin ilmastonmuutos on sillä tavoin naisasiaan verrattavissa oleva asia, että se on täysin vaaraton iso askare toisin kuin sodat ja terrorismi. Ilmastonmuutos ja naisasia ovat asioita, jotka sitovat ihmismielet ja pitävät ne poissa vaarallisista touhuista. Vaikka onhan ennustettu, että ilmastonmuutos johtaa suuriin kansainvälisiin konflikteihin ja jopa sotiin. Enpä minä usko.
Sitten seuraa Ippolitin 'artikkeli'. Hän kertoo merkillisestä unestaan, skorpionia muistuttavasta otuksesta, joka häntä oli unessa vaivannut. Kaikki mitä hän kertoo, on hänen sanojensa mukaan silkkaa totuutta, ei sanaakaan valhetta. Kahden viikon takia ei kannata valehdella. Ippolit on edelleen sen ajatuksen vallassa, että kahden viikon kuluessa hän kuolee. Elää nyt siis viimeisiä päiviään. Sitten Ippolit jatkaa kertomustaan ja kertoo kuinka unessa jo aikoja sitten kuollut Norma koira sieppaa hirviön ja puree sen kuoliaaksi. Sitten hän väsähtää ja taas toistaa, ettei kertomusta ole pakko kuunnella. Jollei joku halua, voi lähteä. Entä jos kaikki lähtevät? kysyy Ferdyshtshenko. - Te ette pidä minusta ollenkaan, sanoo Ippolit Ferdyshtshenkolle silmät säkenöiden. Kuuluu naurua, enemmistö ei kuitenkaan naura. Ruhtinas ehdottaa taas, että Ippolit lopettaisi ja kävisi nukkumaan. Mutta Ippolit kulauttaa lasillisen vettä ja jatkaa sinnikkäästi. Pohtii kysymystä kuolemastaan ja kertoo Meyerin seinästä, jota on sairaut
ensa ajan tuijotellut. Sitten pohtii köyhyyden ja rikkauden ongelmaa, Kolumbuksen kohtaloa… Rahayksiköinä mainitaan kultaiset imperiaalit ja napoléondorit, joita Rotschildilla on kasoittain. Hauskasti kirjoitettu (sekä venäjässä että suomessa) tämä napoléondor (venäjässä ilman korkomerkkiä). Mitenkähän on ollut ranskassa? Normaalioikeinkirjoituksella olisi Napoléon d'or (samoin kuin aikoinaan Louis d'or). Liite dor (d'or) tarkoittaa siis 'kullasta tehty'.
Kesken jää Ippolitin kertomus. Painoarkki tuli täyteen. Jatkuu seuraavassa lukujaksossa (ja aikoinaan seuraavassa aikakauskirjan numerossa). Näinhän sitä tehtiin, arkki kerrallaan julkaistavaksi aikakauskirjassa Russkij vestnik (Venäjän viestinviejä; huom siis suomen sana viesti ja venäjän samaa merkitsevä sana ovat samaa kantaa) vuonna 1868.
|