|
Pitää jo olla hyvä syy, kun yhä vain juhlitaan. Nyt onkin: ruhtinaan syntymäpäivä, jonka hän vaivoin itse muistaa. Joku muukin muistaa ja sana leviää. Vieraita virtaa ruhtinaan huvilalle. Itse hän saapuu jälkijoukossa ja juhlat ovat hänelle täysi yllätys. Vuokraisäntä Lebedev on innoissaan ja tarjoaa shampanjaa omaan laskuunsa. Purtavaakin on tulossa. Juhlinta on jatkunut jo jonkin aikaa, niin että tunnelma on korkealla ja keskustelu ryöppyää.
Ollako vai eikö olla?
Keskustellaan aiheesta 'ollako vai eikö olla'. Kysymyksiä ja vastauksia. Huomio kiintyy suomenkielistä lukiessa lauseeseen 'vain teidän onnellinen järkenne…' Mukava katsoa, miten alkutekstissä. Oikeastaan nämä alkuperäiset pitäisi toistaa sanasta sanaan venäjäksi, mutta käyttämämme html-formaatti ei valitettavasti tue samanaikaisesti suomen ääkkösiä ja kyrillisiä kirjaimia enkä jaksa kuvaksi muuttaen yksittäisiä sanoja liittää, joten tyydyn venäläisen tekstin transkribiointiin tai vain toteamaan muka tarkemman tai sananmukaisemman käännöksen, en missään tapauksessa kritiikkinä kääntäjää kohtaan, vaan ihan puhtaasti mielenkiinnosta. Niinpä nytkin 'teidän onnellisen järkenne …' Lause päättyy kolmeen pisteeseen ja ikään kuin jatko jää pois. Myös venäläinen teksti päättyy kolmeen pisteeseen, mutta lauseen merkitys on ikään kuin pikkuisen toinen: 'kaikki vain odottivat teidän onnellista järkeänne…' Tästä voidaan kyllä kiistellä, sillä muoto on sinänsä sama, genetiivin pääte on sekä genetiivi että akkusatiivi, mutt
a jos se olisi varmasti genetiivi, pitäisi ennen sitä olla pääsana - esim 'saapumista' (venäjässä siis sanajärjestys kuten saksassa: 'saapumista järkenne') - ja sellaista ei tässä ole, joten ei odoteta järjen saapumista vaan itse järkeä. Se syy miksi tästä voidaan kiistellä, on että genetiivipääte kuuluu akkusatiiviin vain elolliselle olennolle ja voidaan kysyä onko järki elollinen olento. Tähän ongelmaan on taatusti käypä ratkaisu: joko/tai tai sitten molemmat kelvollisia. Kääntäjä on siinä käsityksessä että ei. Saattaa olla myös se ainoa oikea, mutta entä pääsanan puuttuminen. Se voi joissakin tapauksissa olla myös jäljessä, mutta mielestäni ei tässä. Olisipa kiva kuulla ammattilaisen argumentit, tai siis venäjän todellisen taitajan argumentit. Tietenkin kaikki tämä pelkkää saivartelua, mutta …
Jos jonkinmoista asiaa
Ippolit on tullut sopimuksen mukaan lepäilemään muka rauhallisempaan ympäristöön. Burdovski oli tullut muuten vain, saattaessaan Ippolitia. Jevgeni Pavlovitsh, hänkin on täällä. Ruhtinas ihmettelee. Mutta hänellä on supatettavan salaista asiaa. Ferdyshtshenko on paikalla, hän on jo melkein unohtunut. Katumisestaan on tullut ilmoittamaan. Ruhtinaskaan ei muista mistä oli aihetta katua, kuinka sitten lukija muistaisi. Sitten puhe on jostakin Kurmyshevistä. Kuka se sellainen on. Ei mitään tietoa, ei ruhtinaallakaan.
Ja niin meno jatkuu… Päivän koittoon ei ole enää kahtakaan tuntia… Kuka sanoikaan runossaan 'Aurinko taivaalle kajahti'? Taas pitää vilkaista alkutekstistä: ihan totta, 'zazvutshit' - kajahtaa [tulla ääneen]. … ja Kointähti on siis venäjäksi 'Polynj' - mukava tietää. Ja tähtien nimetkö isolla, ei silti etteivätkö ansaitse, mutta molemmissa kielissä. Onko siis myös Maa ja Kuu, kyllä kai sitten. Rautateistä puhutaan, tuohon aikaan oli aihettakin puhua siinä missä avaruuslennoista nyt.
Kyllä tässä nyt juttu lentää ja poukkoilee niin että siitä shampanjan vaikutus selvästi näkyy. Ettekö usko perkeleeseen? Joku kertoo juttua siitä kuinka aikoinaan ihmisiä syötiin ja joku oli syönyt kuusikymmentä munkkia ja puolen tusinaa lasta. Ho, hoo, se nyt ei ainakaan olet totta! Miksi juuri munkkeja? Vain munkit olivat lihavia! Lebedevkö se tällaisia latelee? Ja onnistuu ylläpitämään keskustelua pitkään. Paasaa ja paasaa. Kaikilla alkavat silmät suuttumuksesta pullistella. Tuollaisia puheita! Mutta Lebedev pystyy lopettamaan kaikkiin vetoavalla tavalla: 'kunnioitettu ruhtinas, pitäisi käskeä tuomaan vieraille haukattavaa.' Kaikki ovat heti samaa mieltä.
|