|
Onpa taas herkullinen pätkä luettavanamme! Tuntuu, että suomentajakin on pannut parastaan nyt kun uteliaisuuttani vertailun vuoksi katson joitkin kohtia. Yksi sellainen on 'Kullassa sie vielä kuljet, kenraaliksi korkenet'. Runollisemmin se on sanottu kuin alkuperäisessä tekstissä. Tuo 'sie' paneekin arvailemaan, että saattaa olla vakiintunut karjalainen sanonta, josta suomentaja on perillä. Käännösten tarkisteluun ajaudun sen takia, että haluan nähdä miten suomeksi on hoidettu tärkeä venäläinen ilmaisu 'sluzhitj' - suora käännös: 'palvella'. Jo ihan luku-urakkamme alussa Auvo Sarmanto siitä täysin aiheellisesti kiivaili, kun hänen suomennoksessaan se oli ehdottomasti väärin käännetty. Siinä oli kysymyksessä velkavankeuden suorittaminen, nyt on käännös naulan kantaan osuva 'olla virassa'. Eipä horjahtele eikä haparoi Lea Pyykkö. Varmaan tämä 'palvella' verbi onkin eräs venäjästä kääntäjien knoppi, jolla erotetaan taitaja tunarista. Luulenpa että sama on tilanne myös venäjästä muihin kieliin kääntäjillä. Sitten
huomaan suomennoksessa herkullisen sanan 'rajupäinen'. Senkin ilman muuta pistän kääntäjän tiliin plus-puolelle. Alkuperäinen sana on arkisempi 'bespokoinij' - rauhaton. Tämä kaikki sisältyy teoksen kolmannen osan 'prologiin', sellaiseen yleisempään ympäristökuvaukseen, jolla Dostojevski tuntuu romaaneissaan uuden käänteen aloittavan. Ei hän niihin kuitenkaan juutu ylipitkään, vaan kääntää huomion juonen konkreettiseen kulkuun. Niin tässäkin. Jepantsinien siksakkia ryhdytään taas seuraamaan.
Rosoista on Jepantshinien kulku
Itsekin 'toisinaan epäilivät', ettei heidän perheessään asiat sujuneet yhtä siloisasti kuin muilla, vaan rosoisesti. Tyttäretkin ovat vilkkaita, valppaita ja älykkäitä ja kenraalin sosiaaliset taidot on yleisesti tunnustettu vaikka hän jossakin määri jäyhästi esiintyykin. Mutta kenraalitar, hän se varsinaisesti mutkamäkeä laskettelee. Suoraa ja tasaista latua hän ei lainkaan tunne. Sikäli Lizaveta Prokofjevna on realisti, että tajuaa itsekin olevansa pääsyyllinen pulmallisiin tilanteisiinsa. Näistähän juuri nähtiin näytteitä, kun kenraalitar teki äkkikäännöksiä suhtautumisessaan ruhtinaaseen ja vähän muihinkin. Pahin ja itselle vahingollisiin piirre kenraalittaren luonteessa on hänen epäluuloisuutensa. Ja mikä pahinta: hän pelkää tyttäriensä tulevan samanlaisiksi kuin hän itsekin on. Hän on siis kuitenkin tietoinen luonteensa ongelmista. Nihilistejä ovat, äidin kiusaksi tekevät kaikenlaista. Niin kuin nyt tämä Aglaja, hänestä muutenkin eniten huolissaan, aikoi leikata upeat hiuksensa. Ei äidillä nuorenakaan o
llut niin kauniita hiuksia. Äidin kiusaksi eivät naimisiinkaan mene. Sulhasia kyllä riittäisi, miesten parhaita. Mutta ei, taiteita vain harrastavat ja lukevat. Onneksi sentään Adelaida, hänestä vähiten huolta muutenkin, Aglajasta eniten. Entä sitten Aleksandra, jo 25 eikä mitään merkkejä naimisiinmenosta. Vanhaksipiiaksi jää väistämättä, niin kaunis kuin onkin. Taas suomentajalle tyylipisteet: 'uitettu kana' taitaa olla ihan vakiintunut sanonta. Joka tapauksessa kuulostaa selkeästi paremmalta kuin suora käännös venäjästä. Venäjän sana 'mokraja' tarkoittaa vain 'märkää', mutta tietysti voi sekin olla venäjässä sillä tavoin vakiintunut käsite, että mikä muu hyvänsä kuulostaisi oudolta.
Mutta tämä Aglaja, miten hänet saisi pysymään oikeilla raiteilla? Tuntuu muuten siltä, että siihen aikaan kun tämä kirjoitettiin, käytettiin mielellään rautateihin liittyviä vertauskuvia. Olivathan rautatiet siihen aikaan yhteiskunnan lippulaiva. (Viikinkiajaltako lienee lippulaiva vertauskuva peräisin?) En kylläkään ole varma puhuiko kenraalitar nimenomaan Aglajan raiteilla pysymisestä, mutta tässä luvussa jossakin kohdassa raiteilla pysymisestä puhutan. Ihan olisi Aglajallekin tarjona sopiva sulhaskandidaatti, tämä Evgenij Pavlovitsh. Mutta väliin tulee tämä idiootti ja pilaa kaiken! Salaista kirjeenvaihtoa ja kaikkea! Miten uskaltavatkin! Miksi ei Ivan Fedorytsh alun perin hoitanut asiaa toisin? Olisi heittänyt pellolle heti kättelyssä eikä muka sukulaisena ohjannut perheen piiriin. Ei edes siskoilleen näyttänyt ruhtinaalta saamaansa kirjettä.
Liberalismi, mitä se on?
Keskustellaan liberalismista, erityisesti venäläisestä liberalismista. Onko se sitä, että otetaan auliisti vastaan ulkomaisia vaikutteita vai voitaisiinko aidosti venäläisistä aineksista luoda uusi liberalismi, venäläinen liberalismi. Voisiko sellainen syntyä nyt toteutetun maareformin jälkeen, kun maaorjuus lakkautettiin ja omistava luokka hävisi? Eikö kirjallisuudessakaan mitään kansallista? No korkeintaan Lomonosov, Pushkin ja Gogol. Ei olekaan vähän se. Mutta hekään eivät ole lähtöisin kansan parista. Evgenij Pavlovitsh puhuu ja puhuu. Hän tietää tämänkin. Eikö ole liberalismin olemus sitä että hyökätään olevia oloja vastaan? Tätäkö tekee venäläinen liberalismi? Eikä mitä, se hyökkää koko Venäjän olemusta vastaan, kieltää itse Venäjän, vihaa ja lyö omaa äitiään. Venäläinen liberaali vihaa kansan tapoja ja pitää tätä todellisena isänmaan rakkautena. Tuo kaikki on pelkkää puhetta. Onko kukaan nähnyt tuollaista liberaalia… Korkeintaan joku yksitäinen tapaus. Niin kuin se, jossa joku murhasi kuusi ihmistä ja
murhaajan käyttäytyminen sitten selitettiin parhain päin hänen onnettomien olojensa takia. Sekö on uutta venäläistä liberalismia? Ruhtinaalla tuntuu olevan selkeä käsitys liberalismista, mutta miten sitten pääsi käymään tämä Burdovskin tapaus? Miksi ette huomannut?
Kesken keskustelun Kolja toteaa, että myös Ippolit on paikalla, vaikka äsken vielä sairasvuoteessa. Kuin sattumalta kiinnittyy huomio käännökseen. Minun tekstissäni sanotaan: Ippoli on hänkin muuttanut tänne huvilalle. Mielestäni vähän vikaan: pitäisi olla 'siirtynyt' tai tullut, sillä ei kai Ippolit sentään (pysyvästi) muuttanut ole. 'Pereehatj' voidaan kyllä kääntää 'muuttaa', mutta tässä tapauksessa tietenkin parempi 'siirtyä'. Vai onko sittenkin kysymyksessä muutto, kun polvillaan rukoillen sitä on hänelle ehdotettu ja sanottu, että paremmin täällä pärjäisi. Vai miten se oli: polvillaan rukoilu? Taitaa olla Lizaverta Prokofjevnan keksintö. Ruhtinas oli vain sanonut, että olisi Ippolitin ehkä helpompi…
|