|
Tämä on varsin omalaatuinen ja lopulta selväpiirteisen herkullinen lukujakso ja episodi koko tässä tarinassa. Täytyypä nyt todellakin etsiä äänikirjasta ja kuunnella juuri tämä keskustelu. Mitä saa siitä irti Vajaštšeslav Gerasimov? (Pitäisikö minun sittenkin opetella se hattupää s. Hesari näkyy systemaattisesti käyttävän, ehkä on aina käyttänyt. Nyt olen kiinnittänyt huomiota.) [Varmaan puoli tuntia kului, ennekuin syntyi, vaikka kätevältä näyttää Lisää>merkki].
Löytyipä CDltä myös luettu teksti, mutta enpä tunnu keksivän keinoa että jatkaisi pätkästä toiseen, vaikka jo aikaisemmin kuuntelin helposti koko rompun. Kommer tid, kommer råd! Aha, nyt onnistuukin. Tätä kirjoittaessa ennättää pariinkin kertaan kuunnella. Ei ole hyötyä kirjoittaessa. Joka tapauksessa: lukija lukee kaksinpuhelun tyylilleen uskollisena. Ruhtinas hyvin epävarmalla ja hiljaisella äänellä, mutta Lizaveta Prokofjevna äänekkäästi, lähes räyhäkkäästi ja jotenkin röyhkeys kajahtelee lauseista. Ei pienintäkään epäröintiä eikä häivääkään vaatimattomuutta. Välillä huutelee kuin hevosmies, muiskaukset vain puuttuvat. On siinä meillä matroona!
Ruhtinas puhuttelussa
'Älä ajattelekaan, että tulin pyytämään anteeksi - sinä olet kaikin puoli syypää. Oletko? Saman verran kuin tekin. - Eipä tutise ruhtinaan pöksyt, kun noin uskaltaa sanoa. Minä en olisi uskaltanut. Ei hänkään sentään sinutellut takaisin eli käyttäytyi kuten kuuluu alaisen ylempää kohtaan. Tuttu juttu ja jo aikaisemmin näillä sivuilla selvitetty. Tällainen yksipuolinen sinuttelu-teitittely tietenkin sopii mitä parhaiten tilanteeseen, jossa sinuttelija pitää kuulustelua. Ja sitä tämä on. Lizaveta Prokofjevna on ihan sitä varten tullut, ei anteeksi pyytämään. Hän haluaa selvittää, mikä on ruhtinaan ja Aglajan suhteen laatu. Hän kun epäille, että ruhtinaalla on tiettyjä aikeita. Ei, kyllä suhde on ihan platooninen, kuin veljen ja sisaren välinen. Se on siinä ja siinä, kelpaako edes lukijalle. Mutta siitä on lähdettävä, että ruhtinas aina puhuu totta.
Kirjesalaisuudesta ei tietoakaan
Ihan tulee etsimättä mieleen se mitä Dostojevski itse on kokenut pakkotyöleirillä. Kirjeet kävivät aina sensuurin kautta. Yksityistä kirjesalaisuutta ei kunnioitettu, eikä sitä kunnioita Lizaveta Prokofjevnakaan vaan suorasukaisesti vaatii ruhtinaan ensin tunnustamaan, että sellainen ja sellainen kirje on ollut olemassa ja saman tien vaatii sen nähdäkseen. Ei ole, mutta ruhtinas muistaa sen sanasta sanaan ulkoa ja kertoo. Hän vakuuttaa, ettei siinä ole mitään erikoista. Eikä olekaan, ainakaan sitä mitä yliutelias äiti odottaa. Että puhuttaisiin rakkaudesta. Ei puhuta. Allekirjoituksenakin on 'veli'. Niin onkin 'mokomaa puuta heinää' koko kirjeen sisältö. Pettynyt on Lizaveta Prokofjevna kuulemaansa. Oletko rakastunut? Sano selvästi kyllä tai ei! Entä sitten se nimeltä mainitsematon 'ritariparka'-juttuun liittyen. Etkö ollut väjhällä mennä naimisiin hänen kanssaan? Kyllä. Jotakin kiehtovaa on tässä naisessa Nastasja Filippovnassa. Minäkin olin sellainen nuorena. Mitä hän huusi vaunuistaan? Kunniasanalla, minä
en ollut siihen millään tavalla osallisena. Hyvä on, minä uskon.
Sitten tulee puheeksi Gavrila Ivolginin ja Aglajan suhde. Tiesitko siitä mitään? En ollenkaan. Ei voi olla. Jos jotakin olisi, tietäisin. Siinä se nähdään kaikki pettävät sinua ja pitävät sinua hölmönä. Tiedän, että pettävät. Sitten vielä tämä tapaus Antip Burdovski. Ruhtinas kertoo saaneensa häneltä kirjeen. Näytä tänne. Millaista sekasotkua! Eikö vain kuitenkin mieluisaa luettavaa teillekin? Voi millainen lapsi olettekaan, Lizaveta Prokofjevna. Korvapuustinko lopuksi haluat hävyttömyyksilläsi? Meille et tämän jälkeen tule. Vaikka kuolisin tähän paikkaan, en ikinä kutsu teitä. Nimesikin unohdan. Enpähän muutenkaan teillä saa käydä. Mi-mitä, kuka on kieltänyt? Aglaja Ivanovna. Milloin? Puhu heti. Ja taas tempaistaan esiin kirjelippunen. Ja taas kääntyy Lizaveta Prokofjevnan mieli kuin tuuliviiri. Tule heti paikalla! - Miksi? Että saisi nähdä kuinka Aglaja nyt repii käskyä noudattamatta jättäneen ruhtinaan kappaleiksi. - Onpa verenhimoinen mummo!
|