Asko Korpela
14 Väenkokous jatkuu …

Ritariparkaa ruoditaan
Taas lisää vieraita
Skandaalin ovat ilmoille polkaisseet
Palautetta
Lähetä palautetta!

Mikä herkullinen yksityiskohta heti ensi silmäyksellä, kun avaan suomennoksen luettuani ensin alkuperäisen! Olen ennenkin päivitellyt sitä, kuinka Dostojevski käyttää tarkkoja mittalukuja. Raskolnikov otti niin ja niin monta askelta mennessään korkonkiskurieukon ovelle, sejase on noin 23 vuotias ja nyt tässä 'noin kahdenkymmenenkahdeksan ikäinen'. Alan vähitellen innostua näistä käännöksistä! Pitkin matkaa aina Iliaasta lähtien on tullut kommentoitua. Huippu on se, että olin ja edelleen olen valmis asettamaan Saarikosken käännöksen Joycen alkuperäisen edelle ja miksi? Siksi, että Saarikoski on röyhkeästi oikonut mutkia ja siloitellut karkeuksia, saanut aikaan alkuperäistä nautittavamman luettavan. Dostojevskin käännöksistä saattaisi löytyä yhtä ja toista. Nyt on tämä 'noin 28'. Ilmaisu samalla kertaa tarkka ja 'virheellinen'. Venäjän kielessä on nimittäin käypä ja eritäin sakeasti käytetty ilmaisu sellainen että kun lukusana pannaan ennen pääsanaa, siis 28 vuotta, se tarkoittaa samaa kuin suomessa 'tasan' 28 vuotta. Mutta kun käytetään lukusanaa pääsanan jälkeen, siis 'vuotta 28', se tarkoittaakin että 'noin' 28. Siinä mielessä tässä esiintyvä käännös on 'tarkka', mutta kuitenkin vanhan kvantiteetikon korvaan kuulostaa aika hassulta ja saa ennen kaikkea Dostojevskin kuulostamaan hassulta, jos käännetään 'noin 28 vuotta'. Venäjässä vastaava ilmaus on ehdottomasti käypä, mutta suomessa tarkka käännös kuulostaa hassulta. Minä laittaisinkin suomeksi siten, että jättäisin sanan 'noin' pois. Kuulostaisi paljon luontevammalta: 'nuori mies oli kahdenkymmenenkahdeksan ikäinen'.

Pitäisiköhän ryhtyä keräämään näitä käännöskommentteja. Saattaisivat kääntäjäin liiton jäsenlehdessä julkaista, jos niistä jutun tekisi. Parikymmenvuotisen tulkin urani lopuksi laadin jutun ikään kuin ohjeeksi tulkin käyttäjille: mitä tulkin käyttäjän pitää tehdä ja mitä ei pidä tehdä. Julkaistiin HKKKn tiedotuslehdessä. Oli huomattu Kääntäjien liitossa ja pyydettiin pitämään esitelmä kokouksessa. Jänistin, enhän kuitenkaan ollut ammattilainen.

Ritariparkaa ruoditaan

Vasta nyt suomennoksesta minulle selviää, ketä tämä 'ritariparka' oikein tarkoittaa. Suomennoksen alaviitteessä kun on asia sanottu selvin sanoin. Venäläisessä on kyllä samat kirjaimet, mutta luotetaan, että lukija huomaa. Minä satuttelin niitä esiin tulleisiin mieshenkilöihin, mutta arvoitukseksi jäi. Mutta enpä ole yksin. Myös kenraalittaren sivistyskerroksen ohuus tällä runolla todistetaan. Ei tiennyt, että on Pushkinin. Eikä kodissa ole ollut sijaa Pushkinille muutenkaan. Nyt on heti lähdettävä ostamaan ja korjaamaan tämä puute.

Ruhtinaalle esitellään mukana tuotu komea nuori mies, Jevgeni Pavlovitsh Radomski. Hän on jo aikoja tiennyt ruhtinaasta ja halunnut tutustua. On myös ruhtinas jo kuullut Jevgeni Pavlovitshista ja tutustumisen halu on niin muodoin molemminpuolinen. Miksi esiintyy siviilipuvussa, vaikka on sotilas? On tilapäisesti erossa armeijasta, hoitelee siviiliasioitaan. Sitten taas aikoo palata ruotuun. Mitä se sellainen on? Osoittautuu joka tapauksessa hienoksi herrasmieheksi, joka ei pöyhkeile vaan suhtautuu tasaveroisesti itseään piikittelevään Koljaankin. Sitten osoittautuu, että Pushkinia ei tarvitse lähteä ostamaan, ei enää näin myöhään saisikaan, vaan sitä löytyy paikan päältä, Lebedevin kirjahyllystä.

Taas lisää vieraita

Eikö jo markkinoita ala muistuttaa tämä väenkokous: taas tulee lisää väkeä, meluisia nuorukaisia. Ovatko nämä niitä nihilistejä? Eivät, nämä ovat vielä pahempia. Venäjä on heidän mielestään hajoitettava osiin. Tässä joukossa on nuori Ippolit Terentjev, Marfa Borisovnan, kenraali Ivolginin ystävättären poika. Toinen oli 'Rogozhinin koplasta' eronnut luutnantti, nyrkkeilijä, Antip Burdovski, 'Pavlitshevin poika'. Jaha, ilmoitetaan Ippolitin ikä suomeksi 'noin seitsemäntoistra - ehkä kahdeksantoistavuotias', uskollinen käännös entiseen tapaan. Minäpä tästäkin sanan 'noin' jättäisin pois, ihan samaan tapaan kuin ihmisistä puhuttaessa sanan 'kappaletta'. Ihminen ei ole 'kappale' vaikka onkin. Useimmiten pelkkä lukusana riittää. Joukon muut jäsenet ovat Vladimir Doktorenko - kas mikä sukunimi: 'Tohtorilainen' ja vielä ukrainalainen, kun nimi päättyy tavuun '-ko', Lebedevin sisarenpoika. Lebedev on tällaisesta sukunimestä ylpeä. Ja sitten on vielä Keller, entinen luutnantti. Miten mahdetaan saksalaiseen sukunimeen suhtautua? Venäjällähän näitä kummallisia sukunimiä riittää. Häpeämättömästi annetaan ihmisen poikkeavien ominaisuuksienkin mukaan. Kolkoin on viipurilainen tuttavani Kostolomov, ihan viattomalta vaikuttaa, mutta tarkoittaa 'luiden murskaajaa', enpä tiedä mikä lienee tällaisen nimen historia. Rikoksessa ja rangaistuksessahan on tärkeä nimi 'Marmeladov'. Hyvän ystäväni nimi on 'Karnauhov' - 'huonokuuloinen', mutta sitä samaa tarkoittaa myös yksi Suomen yleisimmistä sukunimistä 'Korhonen'. Vaimo - os. Korhonen (hänelläkin kuulo selvästi heikkenee), väittää, että Kuopiossa on kirurgi, joka on erikoistunut leikkaamaan näiden korvia (kuuloluut kasvavat yhteen eivätkä pääse värähtelemään). Säännöllisin väliajoin käy Helsingissä leikkaamassa täkäläiset Korhoset.

Skandaalin ovat ilmoille polkaisseet

Roskajoukko - niin kai voitaneen sanoa - ärhentelee osakseen saamastaan vastaanotosta. Ovat joutuneet odottelemaan vuoroaan pari tuntia palvelijoiden huoneessa. Äkkiä Lizaveta Prokofjevna ojentaa ruhtinaalle juuri Lebedeviltä saamansa lehden - epäilen, että itse Dostolle tullut kömmähdys: nimittää nimenomaan sanomalehdeksi (gazeta) - mutta kääntäjä korjaa - lehteä, joka ilmestyy viikoittain ja sisältää pelkästään pilakirjoituksia. Kyllä se on viikkolehti (ezhenedelnik tai zhurnal) eikä sanomalehti. Eikö vain siinä ole kerrottu ruhtinaamme koko tarina sellaisenaan! Nimi sentään jätetty mainitsematta. Lukekaa ääneen! Eiköhän sentään olisi parempi etten lukisi tätä ääneen, jospa minä luen sen yksin … myöhemmin… Siinä tapauksessa Kolja saa lukea. Sen tämä tekeekin. Ensin on lehdessä kaikenlaisia kummia törkeyksiä ja sitten toden totta ruhtinaan koko tarina miljoonineen päivineen. Ruhtinas estelee, mutta armoton yleisö, Lizaveta Prokofjevna etunenässä vaatii jatkamaan. Kylläpä kummallisen käänteen saa tervehdyskäynti toipilaan luona! Ulos tällaisia hävettömyyksiä mukanaan tuonut roskajoukko! Tässä ollaankin vaatimassa, nimenomaan vaatimassa eikä pyytämässä, ruhtinaan 'tuhlaamia rahoja' perinnöttömäksi jätetylle sukulaispojalle Pavlitsheville.

Tässä on nyt tultu nimenomaan haastamaan riitaa. Mitä tekee ruhtinas puolustuksekseen. Hän turvautuu ns itämaiseen puolustukseen eli ei asetakaan kovaa kovaa vastaan vaan pehmeän eli ilmoittaa ilman muuta korvaavansa Pavlitshevin menetykset. Ei hän ole tiennyt 'Pavlitshevin pojan' olemassaolosta lainkaan. Ilman muuta haluaa hyvittää. Ja mitä saa ruhtinas palkaksi näin suuresta myötämielisyydestään? Naiviksi moititaan. Syntyy nimittäin vahva epäilys, ettei 'Pavlitshevin poikaa' todella olekaan olemassa, vaan kysymyksessä on karkea huijausyritys. Gavrila Ardalionovitsh tuntuu tietävän asian todellisen laidan. Hänen selostustaan jäädään kuuntelmaan.

Palautetta

Lähetä palautetta!